Toissa keväänä PINS-yhtyeestä puhuttiin pienellä mittakaavalla ainakin heidän kotikaupungissaan Manchesterissa. Vähäistä brittiehdistöhuomiotakin yhtye taisi saada, mutta ainakaan toistaiseksi mitään suurempaa kaupallista menestystä he eivät ole saavuttaneet. Kiinnostuin yhtyeestä heti ensimmäisen kappaleen kuultuani, heidän tummassa punkvaikutteisessa rockissaan oli jotain tavallista kiehtovampaa ja poikkeuksellista. Ensimmäiseksi bändivertaukseksi mieleeni nousee Warpaint.
Omaan PINS-suhteeseeni liittyy pieni tarina. Olin keväällä 2012 vapaaehtoisena Sounds from the other city -festareilla Manchesterissa. Odotin festaria kovasti, mutta homma osoittautuikin paskimmaksi diiliksi ikinä. PINS oli ainut bändi tällä hyvin, hyvin vaihtoehtoisella festivaalilla, jonka olisin halunnut nähdä. Työvuorokseni koitui kuitenkin kahdeksan tuntuia pubin ovella seisomista ja rannekkeiden tarkistamista. Missasin koko festivaalin.
PINS ei ollut kyseisen pubin ohjelmistossa. Kuuntelin siis koko illan sisältä kantautuvaa ääritaiteellista punkkia ja muuta kolistelua. Työparini ei saapunut paikalle, joten seisoin sen kahdeksan tuntia yksikseni. Että kiitti vaan, skottityttö. Jossain vaiheessa ajauduin juttelemaan jollekin tytölle, joka nyt sattui seisomaan sopivasti lähettyvilläni. Selitin, että haluaisin kovasti nähdä PINSin, mutta se ei taida nyt onnistua. Tyttö naurahti, että hän on PINSin entinen rumpali eikä halua bändille mitään hyvää ja toivoi, ettei heistä tulisi kuuluisia. Ilmeisesti yhtyeestä lähtö ei ollut ollut sopuisa.
En ollut kuullut bändistä mitään vuoteen, mutta nyt luin tiedon, että Girls Like Us -debyytti julkaistaan 30.9. Get With Me on ensimmäinen sinkku tulevalta albumilta.
PINSiä voi kuunnella lisää täältä. Etenkin Shoot You ja Eleventh Hour ovat ihan loistavia kappaleita, joiden takia olisin bändin halunnut nähdäkin siellä hemmetin festareilla. Ihan oikeasti, se oli melko kamala päivä.
Mutta jälleen kerran: kyllä Manchesterissa osataan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti