Joka tapauksessa täydellistä kitaravetoista indiepoppia soittava Veronica Falls saapuu Helsingin Kuudennelle Linjalle 11.5.! Itse olen jo tainnut lupautua olemaan tuolloin Joensuussa M.A. Nummisen Kielletyt laulut -keikalla, mutta ostakaa kaikki muut liput jo ennakkoon!
Vuonna 2009 perustetun, nelihenkisen lontoolaisyhtyeen kakkosalbumi Waiting For Something to Happen kulkee eteenpäin tasaisella ja varmalla tempolla eikä heikkoja kohtia tai turhia hetkiä ole. Albumi on jopa niinkin tasaisen vahva, että välillä tulee mietittyä, onko tämä liian tasainen ja kenties jopa tylsähkö. Mutta ei se ole. Tuttavalliset kitararytmit ja -koukut tekevät albumista kiinnostavan, eivätkä kappaleet kuulosta vain eri versioilta yhdestä ideasta, koska tällaisessa musiikissa piilee juuri tuo vaara.
Lauluharmoniat soivat miellyttävästi läpi kaikkien kolmentoista kappaleen, ja Roxanne Cliffordin ja James Hoaren lauludialogi tuo hauskaa lisää biiseihin. Melodiat ovat parhaimmillaan ja nerokkaimmillaan kappaleissa Tell Me, Shooting Star, If You Still Want Me, My Heart Beats ja Teenage - näiden ansiosta muistin taas, miksi rakastan indiepoppia.
Waiting For Something to Happen on helppoa kuunneltavaa, ja vaikka ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen ajattelin tämän liikkuvan taustamusiikiksi jäämisen hienon hienolla rajalla, seuraavat kuuntelut paljastivat, ettei albumilla lipsuta kertaakaan väärälle puolelle. Säröjä, suuria draaman kaaria tai isoja yllätyksiä ei tältä albumilta kannata edes etsiä, mutta kiinnostavuus ja kuuntelijan keskittyminen säilyvät koko ajan. Kitarariffit ovat kevyitä, mutta silti koukuttavia ja niin indietä kuin voi olla. Aurinkoista ja raikasta musiikkia, juuri sitä mitä helmikuussa tarvitaankin.
Albumi soljuu eteenpäin kuin hyvä uni ilman ikäviä juonenkäänteitä, ja aamulla herää hymy huulilla.
Well they sayKoko albumin voi kuunnella täältä.
All I can do is dream
Well they say
My dreams could only be believed (My Heart Beats)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti