Helmikuun kolme suosikkia

Uutta, loistavaa musiikkia pukkaa markkinoille siihen tahtiin, että jos jumittuu hetkeksikään kuuntelemaan yhtä ja samaa bändiä, tippuu kärryiltä. Minulle meinasi käydä niin. Ja tahti vain jatkuu, koska maaliskuu näyttää suorastaan hengästyttävältä uusien julkaisujen kannalta. Kaiken lisäksi olen matkalla puolet maaliskuusta, mutta onpahan pääsiäisenä sitten muutakin tekemistä kuin suklaan syöminen.

Viime aikoina olen kuitenkin kuunnellut kolmea aivan mahtavaa ja hyvin erilaista albumia ja haluaisin sanoa niistä muutaman ylistävän sanan ennen kuin uppoudun huomisen The Killersin keikan fiilistelyyn.

Nick Cave and the Bad Seeds - Push the Sky Away

Albumin rauhallisen pinnan alla väreilee koko ajan tasainen jännitys, joka säilyy loppuun asti. Vahvempaa tunnelmaa tuskin voisi olla. Push the Sky Away on Caven viidestoista kokopitkä albumi, ja onkin uskomatonta, miten uudistusmiskykyinen hän on ja saa musiikkinsa kuulostamaan edelleen mielenkiintoisemmalta ja ajankohtaisemmalta kuin monen, monen muun paljon nuoremman bändin sävellykset.

Parasta kaikessa on tietenkin Caven persoonallinen ääni ja lausuva laulutyyli, joka paikoitellen yltyy hurjaksi kerronnaksi niin kuin Water's Edgessä. En osaa päättää suosikkikappalettani, koska levy on tehty kuunneltavaksi kokonaisuutena, mutta albumin päätös- ja nimikkoraita on kyllä todella uskomaton. Mystinen ja jännittävä ovat tämän albumin avainsanoja.

Foals - Holy Fire 

Brittiläisen Foalsin kolmas albumi Holy Fire on ehdottomasti parasta, mitä he ovat tähän mennessä tehneet. Alun instrumentaalikappale johdattaa täydellisesti albumin tunnelmaan, jota ensimmäinen single Inhaler loistavasti jatkaa. Kappaleet ovat vahvoja ja melodisia, melko tanssittaviakin monin paikoin.

Holy Fire ei ole tyylillisesti yhtä yhtenäinen kuin vaikka edeltäjänsä, mutta kaikki kappaleet ovat niin hyviä, ettei se haittaa hetkeäkään. Ehkä ainoat heikohkot kohdat mielestäni ovat kaksi viimeistä kappaletta, Stepson ja Moon, joita en jostain syystä jaksa koskaan kuunnella. Koko albumi on niin täynnä energiaa, että lopun hissuttelut tuntuvat jo liiankin rauhallisilta. Suosikkibiiseiksini ovat nousseet Inhaler, My Number ja Everytime. 

Neøv - Orange Morning

Kuopiolaisen Neøvin debyyttialbumi Orange Morning on herättänyt paljon positiivisia reaktioita, ja yhdyn niihin täysin. Unenomaista ja duurivoittoista, mutta silti niin suurta indiepoppia ilman kliseitä. Erittäin ison plussan annan mielenkiintoisille ja monipuolisille sovituksille!

Suosikkini on välillä Daydream City, joka todellakin kuulostaa niin soljuvalta kuin päiväuni voi vain olla, ja välillä taas päätän, että ihanasti nimetty Faces Against the Orange Rain on albumin ehdoton ykkönen. Pohdinta jatkuu niin kauan, että olen kuunnellut albumin taas kerran läpi ja totean, että ei näitä kappaleita voi laittaa järjestykseen.  

Anssi Neuvosen pehmeä ääni miellyttää ainakin omaa korvaani erittäin paljon ja se kulkee mukana kuin yhtenä instrumenteista. Albumi on yhtä aikaa hyvin vähäeleinen, mutta silti avara ja suuri. Kuulostaako hassulta yhdistelmältä? Kuuntele itse.

Kyllä Suomessa osataan.