M.A. Numminen ja Kielletyt laulut

Mauri Antero Numminen viime kesänä Gröna Lundissa. (c) Oona

Olin perjantai-iltana TTT-klubilla kuuntelemassa M.A. Nummisen ja Pedro Hietasen Kielletyt laulut -keikkaa. Tätä numeroa on vedetty nyt kahdeksan vuoden ajan, ja pääsin itsekin vihdoin, pitkän haaveilun jälkeen kuulemaan sen.

Turhaa varmaan sanoa, että olin nuorin kuuntelemaan tullut. Korkea keski-ikä ei tietenkään ollut mikään yllätys, koska minun ikäryhmälleni Numminen on tullut tutuksi lähinnä pupupuvussa lauletuista lastenlauluistaan, ja olenkin joutunut selittämään ihmisille, että kuulkaas tässä on paljon muutakin. M.A. Numminen on selkeästi yksi Suomen tärkeimmistä musiikkialan vaikuttajista ja on tehnyt ihan mielettömän elämäntyön.

Näin Nummisen edellisen kerran viime kesänä Gröna Lundissa Tukholmassa, jolloin yleisö oli miljööstä johtuen nuorempaa ja ohjelmistokin oli pääosin ruotsinkielinen välispiikkejä myöten. Yleisö vain taputti ja taputti eikä kolmekaan encorea tuntunut riittävän!

Suhteeni Nummisen musiikkiin ja arvostukseni hänen uraansa kohtaan on syventynyt viime vuosina paljon. Se alkoi varmasti kiinnostuksestani Rauli Badding Somerjokea kohtaan, jonka urassa Nummisella oli suuri rooli. Tilanne meni niin pitkälle, että vielä puolisen vuotta sitten laittaessa nimeni Googlen kuvahakuun ensimmäisten tulosten joukossa oli M.A. Nummisen kuva. Todella hämmentävää.

Kielletyt laulut -ohjelmisto koostuu siis pääsosin lauluista, jotka olivat syystä tai toisesta soittokiellossa Yleisradiossa. Numminen kyllä sai vetää ohjelmia Ylellä ja esiintyä henkilökunnan pikkujouluissa, mutta laulut eivät voineet soida. Esimerkiksi Naiseni kanssa eduskuntatalon puistossa tuomittiin kielletyksi neuvoston äänestyksessä äänin 3-2, koska se oli eduskunnan vastainen ja alkoholimyönteinen kappale. Jännittävää on myös se, että kappaleen ruotsin- ja esperandonkieliset versiot saivat kyllä soida radiossa. Numminen kertoi, että hän on käynyt maailman ainoan koulun, missä esperando oli pakollinen kieli. Hän on siis kotoisin Somerolta niin kuin Rauli Badding Somerjoki ja tangosäveltäjä Unto Mononenkin. Minulla on itse asiassa ollut pitkään haaveissa päästä käymään Somerolla Baddingin haudalla. Vielä joku päivä. 

M.A. Numminen ja Pedro Hietanen perjantaina TTT-klubilla. (c) Oona

Kappaleiden välissä Numminen kertoi tarinoita lauluihin ja 60-luvun ilmapiiriin liittyen, koska kaikessa hänen tekemisessään on oleellista konteksti ja aika. Hän sanoi Radio Helsingin haastattelussa joskus, että hän on Suomen sensuroiduin artisti, mikä pitää varmasti paikkansa. Vaikka kaikki ei ole vieläkään sallittua, oli ajan henki vähän erilainen 60- ja 70-luvuilla. Onneksi joku haluaa aina muutosta.

Hyvin monet noista kielletyistä lauluista olivat yrityksiä popularisoida tiedettä. Numminen tai esimerkiksi Pekka Gronow oli säveltänyt pätkän tieteellistä tekstiä, ja useimmiten tekstit olivat otteita jostain seksuaalisuutta käsittelevistä teoksista, kuten Jenkka ulkosynnyttimistä. Näitä kirjoja pystyi siis lainaamaan kirjastosta kuka tahansa ja lukea tämän tekstin vaikka tenttiä varten, mutta sitten kun sanat laulettiin, kaikki yhtäkkiä muuttuikin ja toiminnasta tuli lainvastaista. Numminen esitti tämän omituisen päätelmäketjun myös häntä silloin tällöin kuulustelleille poliiseille saaden vastaukseksi vain, että "äläpäs ala viisastelemaan".

Yksi vauhdikkaimmista tapahtumista oli Jyväskylän kulttuuripäivät muistaakseni vuonna 1966 (tai -67?), kun asiat menivät lopulta siihen pisteeseen, että paikalle saapui kaksi poliisiautoa häätämään Nummisen seurueineen yliopiston kampukselta ja otti hänet tietenkin kuulusteluun. Seuraavana päivänä Numminen oli lööpeissä ensimmäisen ja luultavasti viimeisen kerran elämänsä aikana otsikolla Seksiskandaali Jyväskylässä! Joukko kulttuuriradikaaleja juhli tapahtunutta poliisikuulustelujen jälkeen. 

Näiden tieteen popularisointien lisäksi Numminen esitti pari kappaletta Suomen Talvisota -yhtyeen undergroud-materiaalista. Rakastan sitä albumia. Rakastan Baddingia. Kiitos vain M.A. Nummiselle, kun hommasi Baddingille aikoinaan levytyssopimuksen. Tietenkin Suomen Talvisodan ainoa albumi joutui soittokieltoon yhtä kappaletta lukuun ottamatta. Presidentti Kekkonen nimittäin väitti pitävänsä levyn Kekkonen-rockista, ja tiedon kantauduttua YLEen kappale sai soida radiossakin.

Tässä vaiheessa M.A. Numminen alkoi olla omien sanojensa mukaan "tunnettu mutta ei suosittu". 

Olisi mielenkiintoista tietää, mikä on politiikka nykyään. Voisiko radiossa soittaa kappaletta, jossa kritisoidaan Sauli Niinistöä suorin sanoin? Voisiko laulaa, että 

Ekstaasi on vapautta
Elämä on tuhlausta
Rock on rajaton riemu
Rock, ruoho, rakkaus!

Tietenkin radiokanavia on nykyään niin monia, ettei koko kansa todellakaan kuulisi tällaista, vaikka jokin Ylen ohjelma sellaista soittaisikin. Mutta toisaalta en kyllä sanoisi, että kaupallisten radiokanavien soittolistat ja juonnot noin yleensä olisivat jotenkin erityisen siveellisiä.

Vaikka yleensä ajatellaan kuvan kertovan tuhat sanaa ja olevan ehkä sanaa vahvempi, Nummisen juttuja kuunnellessa vakuutuin sanan voimasta. Ainakin 60-luvulla sanassa oli voimaa, ja ehkä niin on vieläkin. Tai en minä ainakaan keksi muuta selitystä sille, että lauluista sensuroidaan tiettyjä sanoja samalla kun musiikkivideossa demonstroidaan erinäisiä asioita hyvinkin selkeästi, puhumattakaan kadut vallanneista alusvaatemainoksista. Maailmassa on niin paljon tekopyhyyttä ja teeskentelyä, mikä tulee erityisen hyvin esille näissä tapauksissa, kun taidetta sensuroidaan välillä vähän kyseenalaisin perustein.

Kulttuuriradikalismia tarvittiin 60-luvulla ja sitä tarvittaisiin edelleen. Ehkä tarjonta on nykyään niin laajaa, että suurten massojen kauhistuttaminen tai herätteleminen ei oikein ole enää mahdollista samassa mittakaavassa. Tai toisaalta onhan esimerkiksi Lady Gaga monella tapaa kulttuuriradikaali ja hänen tekemisensä herättävät hyvinkin ristiriitaisia tunteita, mutta samalla hän on mielettömän suosittu. Pitääkö radikaalin olla edes marginaalissa toimiva, vai saako hän olla oikeasti supertähti? Olen miettinyt sitäkin, että olisi vaikeaa kuvitella beatlemanian kaltaista ilmiötä nykypäivään, kun ihmisten kuuntelutottumukset ovat niin eriytyneitä. Mutta maailma muuttuu ja jollakulla on aina jotain sanottavaa siitä. Hyvä niin.

Tänä keväänä kiellettyjä lauluja voi kuulla vielä ainakin 11.5. Joensuun Kerubissa. Suosittelen lämpimästi! Myös TTT-klubin kevään ohjelmisto näyttää aika kivalta: Kauko Röyhkä, Jiri Nikkinen, molemmat Raittiset, Pelle Miljoona ja Tumppi Varonen ja Dave Lindholm, esimerkiksi. Koko ohjelman voi tsekata täältä.

Tähän aiheeseen liittyen voin suositella lämpimästi myös Ylen tällä viikolla alkanutta Iskelmä-Suomi-sarjaa. Ensimmäinen jakso ainakin oli ihan mahtava. Katseluaikaa on vielä reilusti, joten eikun vain tänne katsomaan.