Kuulin tänään kiehtovan laulun. Marika Hackmanin Cinnamon kiinnitti huomioni ensimmäisenä nimensä vuoksi. Mielestäni kaneli tekee kaikesta vähän parempaa. Jos mukana on kanelia, epäonnistuminen on erittäin vaikeaa (tosin on sekin nähty kiitos entisen espanjalaisen kämppikseni).
Seuraavaksi alun riffi ja pahaenteinen melodia herättivät mielenkiinnon. Miten tämä päättyy, mietin. Cinnamon on kaunis kappale, mutta ei naisartisteille perinteisesti liitettävällä tavalla. Kauniin siitä tekee erityisesti Hackmanin kirkas, laiskahko ääni, jonka ilmaisu ei kuitenkaan kasva kappaleen edetessä. Sovitus kasvattaa biisin. Sitten on vielä bassolinja, joka on yksinkertaisuudessaan nerokkaan mukaansatempaava. Kyllä sävelaskeleissa on voimaa.
Hackman on malli, mutta en ole varma, pitäisikö sitä edes mainita. En
ole ihan ymmärtänyt, miksi mallin ura sulkee pois kaikki muut ammatit.
Eikö ihminen saisi olla lahjakas monessa asiassa ja menestyä monella
elämänalueella?
Marika Hackman on aiemmin julkaissut minialbumin That Iron Taste ja Sugar Blind -ep ilmestyy 9.12.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti