Live @ Berliini: Jake Bugg & Foals

Matkaraportit jatkuvat hitaasti, mutta varmasti. Musiikillisen eurotrippini ensimmäiset sävelet lauloi tosiaan David Hasselhoff, mutta ihan kunnon keikalle pääsin 18.3. Berliinissä, kun suuri suosikkini Jake Bugg esiintyi Postbahnhofilla. Seuraavana päivänä uusi rakkauteni Foals villitsi berliiniläiset ja minut Kulturhus Astrassa. Molemmat keikat olivat loppuunmyytyjä ja niitä luonnehti keikkapaikan löytämisen vaikeus. Postbanhof oli kartasta katsottuna vähän hassussa kohdassa ja Astra Kulturhusissa ei puolestaan missään lukenut, että kyseessä on Astra. No, tein pienen kävelykierroksen ja sitten tajusin, että niin, yhden rakennuksen edessähän oli jono.




Jake Buggia oli tullut katsomaan hyvin sekalainen porukka. Oli nuorta ja vanhaa, miestä ja naista, suomalaista, saksalaista, amerikkalaista. Törmäsin matkalla keikalle kahteen jenkkityttöön (voi hyvä tavaton sitä aksenttia), ja he pitivät Buggista hänen dylanmaisen soundinsa vuoksi. Eipä siinä mitään, uudeksi Dylaniksihan Buggia ja hänen folkrockiaan on nimitetty.

Itseäni hämää Buggin keikkatallenteissa, ja tietysti ihan livenäkin, Buggin ilmeettömyys hänen esiintyessään. Vaikka ilme on lähes tympääntynyt,  hänen äänestään kuulee silti innostuksen ja rakkauden musiikin esittämiseen. Bugg soitti mielestäni koko albumin, ja settiin oli lisätty myös muutama cover-biisi, joita en näin jälkeenpäin kykene enää muistamaan enkä löydä netistä settilistaakaan. Yksi uusi kappalekin kuultiin, sellainen aika nopeatempoinen rockbiisi, jossa oli muistaakseni hyvä riffi. Yleisö ei riehaantunut mitenkään hulluna maanantai-iltana, mutta tunnelma oli silti lämmin ja iloinen. Tuoppeja ei onneksi lennellyt niin kuin Englannissa. Tosin siihen saattoi vaikuttaa euron pantti, jonka sai takaisin palauttaessaan tuopin.

Seuraavana päivänä oli vuorossa Foals. Odotin keikkaa kovasti, koska olen umpirakastunut Holy Fire -albumiin ja keikkapaikka kiinnosti kovasti. Astra sijaitsee Raw Tempel -nimisellä alueella, joka näyttää karulta graffitteineen ja hylätyn näköisine rakennuksineen, mutta ilmeisesti siellä on hyvin rikas ja aktiivinen kulttuurielämä.

FOALS!!!

Jagwar Ma ja letkeät tanssiliikkeet

Lämppäribändi Jagwar Ma yllätti erittäin positiivisesti, koska en ole kauheasti innostunut heidän musiikistaan levytettynä. Livenä se kuitenkin toimi ihan älyttömän hyvin! Kun siihen vielä lisätään heidän tanssiliikkeensä, jotka innostivat myös yleisön tanssimaan heti alusta asti, yhtälö oli aika täydellinen. Viimeisenä esitetty The Throw -single oli ainakin livenä ehdottomasti huonoin biisi koko setissä.

Foals aloitti luonnollisesti uuden albumin Preludella, mutta se ei jatkunutkaan Inhaleriin, vaan debyyttialbumin Olympic Airwaysiin. Yleisö rakasti Foalsia heti ensimmäisestä nuotista alkaen. En ole ollut kovin montaa kertaa keikalla, jolla yleisö lämpeää noin nopeasti ja bändin energia olisi välittynyt yleisölle niin suoraan. Mutta ehkä Jagwar Mallakin oli osuutta asiaan.

Neljäntenä soitettu My Number oli ratkaiseva hetki. Yleisö sekosi täysin. Alkoi hullu tanssiminen ja hyppiminen, ja koska tunnelma oli melkein liian tiivis, jokaisen oli pakko olla mukana ellei halunnut tehdä oloaan entistä tukalammaksi. Ehkä juuri sen fyysisyyden ja tanssimisen takia keikasta jäikin ihan mieletön fiilis ja todella onnellinen olo. Ei pystynyt ajattelemaan mitään ylimääräistä eikä sille ollut tarvettakaan. 

Settilista oli aika mukava sekoitus kaikkia kolmea albumia, joskin paino oli luonnollisesti uudella Holy Firella. Oma suosikkini Holy Firelta on Late Night, joka totta kai oli sisällytetty settiin, mutta debyyttisingle Cassiusta ei soitettu kaikista huutaen esitetyistä toiveista huolimatta. Eiväthän bändit mitään jukeboxeja ole. Viimeisenä esitetyn Two Steps, Twicen aikana Jagwar Man tyypit tulivat lavalle ihan vain tanssimaan ja pomppimaan, huikea meno!

Berliinin keikkakokemuksista jäi lisäksi mieleen se, miten narikkapoika asetteli kaikki vaatekerrokseni ja pipon, kaulahuivin ja lapaset henkariin. Ettei mitään vain katoaisi. Toinen juttu oli soittoajat. Molemmat keikat olivat ohi ennen yhtätoista, mutta silti tunnelma oli aivan mahtava, vaikka keikkapäivät olivat maanantai ja tiistai. Yleisö oli mukana, mutta siihen ei tarvittu överikännejä.

Tässä vielä henkeäsalpaava versio Late Nightista. Kaikki yli 40 000 katselukertaa ovat varmaan minun katseluitani.