Päivän albumi: Everything Everything - Arc

Manchesterilaisbändi Everything Everything julkaisi 14.1. Arc-nimisen toisen albuminsa. Yritin kuunnella debyyttialbumi Man Alivea viime keväänä, mutta jotenkin se tuntui liian vaikealta ja monimutkaiselta. Periaatteenani kuitenkin on antaa kaikelle manchesterilaiselle mahdollisuus, joten Everything Everything pääsi uudestaan kuunteluun, ja huh huh, millainen levy sieltä paljastuikaan!

Vaati muutaman kuuntelukerran päästä sisälle melodioihin ja tottua Jonathan Higgsin ääneen. Lopulta Arc osoittautui varsin täydelliseksi albumiksi sekä kokonaisuutena että yksittäisten biisien tasolla. Albumi on jotenkin rauhallisempi ja tasapainoisempi kuin edeltäjänsä, jolla yhtye yritti ehkä vähän liikaakin olla erilainen. Siinä kyllä onnistuttiin, mutta ainakaan itselleni levy ei oikein auennut.

Kirjoitin aiemmin Palma Violetsista ja siitä, miten heidän musiikkinsa on lähinnä keskinkertaista kaikesta hehkutuksesta ja mediahuomiosta huolimatta. Everything Everything puolestaan on mielestäni kekseliästä ja erilaista indierockia. Tästä bändistä pitäisi puhua brittiläisen indierockin pelastajana!

Levyllä voi kuulla vaikutteita todella monista eri musiikkityyleistä. Kuunnellessani minulle tuli mieleen, että tämä kuulostaa ainakin välillä katu-uskottavalta versiolta Panic at the Discosta, koska Jonathan Higgsin ääni muistuttaa ajoittain aika paljonkin PATD:n laulaja Brendon Urien ääntä. Välillä vastaan taas tulee r'n'b-vivahteita ja hetken verran ehtii ihmetellä, että miksi tämä ei ole Billboardin top kympissä. Mutta heti kun sen tajuaa, ollaankin jo eri fiiliksessä. Uskomatonta. Ja sitten on vielä jousisovituksia ja syntikkaintroja.

En osaa edes eritellä, mitä kaikkea tästä tulee mieleen. Todella hämmentävä ja samalla nerokas ja ennen kaikkea onnistunut sekoitus erilaisia musiikkityylejä, joista yhdessä syntyy Everything Everything. He ovatkin sanoneet, että heitä inspiroi kaikki paitsi 12-bar blues.



Vaikka osa biiseistä on vaikeammin lähestyttäviä, on albumilla mielestäni hyvä tasapaino, koska esimerkiksi Duet ja Don't Try ovat selkeästi popbiisejä, ja etenkin jälkimmäinen on saanut minut vähän tanssahtelemaan yksiössäni. Albumi ei ole liian vaikea ja raskas, koska mukaan mahtuu myös hengähdystaukoja.

Arc on poliittisilla lyriikoilla ladattu levy. David Cameronin hallitus ja sen toimet, jotka johtivat esimerkiksi parin vuoden takaisiin valtaviin mielenosoituksiin etenkin Lontoossa, mutta myös Manchesterissa, ovat päässeet lyriikoihin. Nuorten ja muutenkin köyhemmän kansanosan ahdistus kuuluu. Esimerkiksi Cough Coughissa lauletaan näin:

And that eureka moment hits you like a cop car
And you wake up just head and shoulders in a glass jar
You clear your throat you raise your eyebrow but you don't say
There's something wrong but it's okay if we're still getting paid

Toisaalta ahdistusta lyriikoissa herättää nimenomaan se, että sorron kohde eli nuoret eivät tee asialle mitään, ja Radiantin kertosäe kuuluukin:

You could make a difference so easy
But you don't

Arcin kappaleet kestävät aikaa, koska lukuisten vaikutteidensa ansiosta niistä löytää koko ajan jotain uutta. Ne eivät jää heti soimaan päähän, mutta niitä tahtoo kuunnella uudestaan ja uudestaan. Koukuttavaa siis, mutta ehkä vähän perinteisestä poikkeavalla tavalla. Ilahduttava albumi, joka vain paranee jokaisella kuuntelukerralla.Voisin jo nyt ennustaa Arcin olevan tämän vuoden kymmenen parhaan levyn joukossa.



Bändi on perustettu vuonna 2007 Manchesterissa. Laulaja/kitaristi Higgs ja basisti Jeremy Pritchard opiskelivat molemmat Salfordin yliopistossa (olen käynyt samaa yliopistoa!) populaarimusiikin tutkimusta, ja päättivät perustaa yhtyeen heti valmistuttuaan. Näin myös kävi. Higgsin ja Pritchardin lisäksi yhtyeessä soittaa rumpali Michael Spearman ja soolokitarassa on Alex Robertshaw. Nelikon tavoitteena oli välttää erityisesti Manchesteriin helposti yhdistettävää Oasis-tyylistä kitaravetoista poppia/rockia, ja tämän sudenkuopan he todellakin onnistuivat ohittamaan.

Yhtye nousi laajempaan tietoisuuteen kriitikoiden ylistyksen kautta, kun heidät valittiin BBC:n Sound of 2010 äänestykseen ehdolle vuoden 2010 kiinnostavimmaksi bändiksi. Man Alive -debyytti julkaistiin elokuussa 2010, ja vuonna 2011 albumi sai Mercury Prize -ehdokkuuden. Seuraava luku Everything Everythingin tarinassa onkin Arcin julkaisu, ja nähtäväksi jää, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Everything Everythingin Arcin voi kuunnella kokonaisuudessaan täältä.