Päivä Samaen kanssa

Eilinen oli varsinainen musiikkipäivä! Se on paras mahdollinen päivätyyppi.

Iltapäivällä vaelsin Tampereen kaupunginkirjasto Metson musiikkiosastolle kuuntelemaan Samae Koskista. Ensin häntä haastateltiin kirjastoon liittyvistä muistoista, Spoon Riveristä ja jääkiekosta, ja sen jälkeen kuulimme lyhennetyn, kuuden biisin mittaisen version illan keikasta.

En ole tainnut olla keikalla vähään aikaan  (viimeksi varmaan 22.12.), kun jouduin pidättelemään itkua koko keikan ajan. Samaen lauluissa on jotain sellaista ihanaa rehellisyyttä ja kauneuden ja hyvien asioiden etsintää, johon toivoisi itsekin pystyvänsä ihan omassa elämässään.

Samalla sain lainattua korillisen pääosin 60- ja 70-lukujen musiikkia, pari  dvd:tä ja John Lennonin lyriikoista kootun kirjan. Hyvä reissu! Olisi mahtavaa, jos kirjastoissa alkaisi olla enemmänkin tällaisia tapahtumia, koska niille on varmasti kysyntää. Kirjasto tavoittaa niin monta ihmistä päivittäin, että yleisöäkin riittäisi.

Olen nähnyt Samaen viimeksi livenä Tampereen YO-talolla soolokeikalla noin puolitoista vuotta sitten. Hän taisi lämmitellä tuolloin Jarkko Martikaista,  mutta Jarkon keikka jäi melkein kokonaan välistä, kun kiiruhdin Klubille Magenta Skycodea kuuntelemaan. Suomalaisten artistien keikoista tulee aina niin turvallinen ja kotoinen olo, ja silloin tämä maa ja tämä kaupunki alkavat tuntua maailman parhailta paikoilta.

Illalla menin vielä Telakalle kuuntelemaan Samae Koskista jousikvartettinsa kanssa. Ideahan on vallan mainio: yhdistetään vähän korkeakulttuuria populaarikulttuurin kanssa ja mennään soittamaan kapakkaan. Olen kyllä nähnyt sellaisia isoja konserttisalikeikkoja, missä esimerkiksi Joensuun kaupunginorkesteri on säestänyt milloin mitäkin yhtyettä, mutta tässä keikka oli nimenomaan siellä, missä populaarikulttuurin edustaja esiintyy.

Ja hyvinhän se toimi. Molemmat keikat alkoivat Tuu esiin aurinko -kappaleella, jonka olen kyllä kuullut ennenkin, mutta kappale tullaan julkaisemaan vasta uudella, maaliskuussa ilmestyvällä levyllä. Ihan mielettömän ihana laulu! Oli myös hauskaa, kun kokoonpano esitti tavallista useamman biisin Samaen ykköslevyltä klassikko Hän asuu näillä kulmilla lisäksi. Parhaiten jousisovituksista hyötyi ja sai lisäpontta En anna periks ja ihana Spoon River, joskin sen biisin levyversiossakin on jouset. Kuulosti ihan älyttömän hyvältä, ja Hevonen kruunasi kaiken. Päivän aikana ehdittiin myös omistaa kaksi eri laulua Koskisen perheen edesmenneelle Helmi-koiralle.

Lähdin kotiin sellaisella "rakastan koko maailmaa" -fiiliksellä, hymy naamalla (Janne Laurila ja Tuhlaajapojat -levy laukussani, levynjulkkarit on perjantaina Telakalla!).

Kun oot siinä, kaikki unohtuu, 
ei päätä vaivaa enää mikään muu

Spoon Riverin kertosäkeistön sanat kuvasivat aika hyvin päiväni mielialaa, koska molemmat keikat olivat vain niin hyviä tunnelmaltaan, etten paljon muistanut muistella mitään ikäviä asioita. Tämä sääntö on yleistettävissä parhaisiin keikkoihin.