sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Live: Ismo Alanko @ Tavastia

Ismo Alanko teki sen taas: onnistui täydellisesti. Hän rakensi itselleen ominaisista aineksista uudenlaisen ja järjettömän hyvin toimivan kokonaisuuden, albumin nimeltä Maailmanlopun sushibaari. Kuten monet ovat jo kirjoittaneet, levy on soundiensa puolesta jonkinsortin läpileikkaus Alangon urasta: siitä on erotettavasti Hassisen konetta, Sielun Veljiä ja Alangon soolomateriaalia soitettuna sulassa sovussa.

Olen sen verran nuori, etten voinut olla Siekkari-fani silloin, kun he olivat oikeasti kasassa Hassisen koneesta puhumattakaan. Jossain vaiheessa elämääni kuitenkin tajusin, että sivistyksessäni on Ismo Alangon kuuloinen aukko ja aloin paikata sitä. Sitten hurahdin. Toki asiaan vaikutti meidän molempien joensuulaisuus, mikä lisää aina musiikin kiehtovuutta. Tällä hetkellä Ismo Alanko on kestosuosikkini, jonka uskomattoman laajasta tuotannosta löytyy kappaleita jokaiseen mielentilaan.

Eilen matkasinkin Helsinkiin ja Tavastialle kuuntelemaan, miltä Sushibaari kuulostaa livenä.

Tavastia oli loppuunmyyty ja tunsin oloni kovin nuoreksi. Missä olivat kaikki muut alle kaksvitoset? Jäitte paljosta paitsi! Keikka alkoi minun makuuni täydellisesti, koska kolme ensimmäistä kappaletta, Tukahdutettu tango, Missä se on ja Vanha nuori ovat kaikki suosikkejani uudelta albumilta. Tajusin heti ensimmäisen kappaleen aikana, että tästä tulee uskomatonta – tunnelma oli niin välitön ja riehakas alusta asti. Ismo Alangon lavaesiintymisessä on edelleen tallella se mieletön karisma, joka saa ihmiset huumaantumaan ja tanssimaan hullun lailla. Ei ole väliä, onko kappale maaninen Säkenöivä voima vai Maailmanlopun sushibaari, koska tulos on sama: kaiken muun unohtaminen ja musiikin vietäväksi antautuminen.

Alanko on onnistunut jälleen kerran löytämään itselleen loistavan bändin. Jussi Jaakonahon, Mikko Mäkelän, Juho Viljasen ja Niko Votkinin muodostama taustakvartetti oli timanttinen ja toi lavalle vielä lisää energiaa, minkä en uskonut olevan mahdollista Ismon esiintyessä niin intensiivisesti. Erityisesti Viljasen pasuuna toi moniin kappaleisiin hauskan sovituksellisen lisän.


Sushibaarilta kuultiin mielestäni kaikki muut biisit paitsi Kuusilmä ja Ennakkoluuloja ja vainoharhoja. Niiden lisäksi parituntiseen settiin oli lisätty kappaleita pääosin Ismon vanhemmasta soolomateriaalista. Rakkaus on ruma sana, Kriisistä kriisiin, Pornografiaa ja Rakas, rämä elämä saivat Alankoa rakastavan yleisön villiintymään entisestään. Mukava lisä oli myös Piste, jota en ollut varmaan koskaan ennen kuullut livenä. "Teen tämän nyt selväksi: Rakastan teitä kaikkia. Piste.", lauloi Ismo. 

Ja jos hiki ei vielä virrannut keikan lähestyessä loppuaan, tarjosi Alanko tähänkin korjauksen nimeltä Peltirumpu. Mieleni valtasi kirkas onni Votkinin aloittaessa hyvää enteilevän rumpukompin. Encoren ensimmäinen biisi oli mahtavista mahtavin Vittu kun vituttaa, mutta sen jälkeen jouduin kirjaimellisesti juoksemaan viimeiseen junaan, joten keikan huipennus jäi valitettavasti kuulematta. Draaman kaari oli hienosti rakennettu ja suurimman hengähdystauon tarjonnut Alangon yksin laulaen esittämä Naapurin saunareissu vangitsi kuuntelijan aivan samalla lailla kuin vaikka Ekstaasiin

Ismo Alangolla on ilmiömäinen kyky ottaa yleisö hallintaansa, ja kaikki Idols-kokelaat pitäisi pistää katsomaan Ismo Alangon keikkaa oppiakseen, mitä se länsäolo oikeasti tarkoittaa. Oli ihanaa katsella sekä esiintyjien että yleisön ilmeitä, koska kaikilla oli kasvoillaan leveä hymy. Vaikka Ismo Alangon vanhempaa materiaalia rakastetaan intohimoisesti, on hän kuitenkin onnistunut luomaan koko ajan sellaisia kappaleita, jotka kuuntelijat ottavat yhtä omikseen kuin vanhemmatkin hitit.

Olin parin viikkoa sitten katsomassa Johnny Marria, ja niin hieno kuin reaktio The Smiths -biisien alkaessa soimaan onkin, oli minulla välillä sellainen olo, että suurin osa porukasta oli tullut kuuntelemaan nimenomaan niitä kappaleita, ei Johnny Marrin uutta sooloalbumia. Ismo Alangolla ei ole tätä ongelmaa, koska yleisö selvästikin rakasti Sushibaarin biisejä yhtä paljon kuin kaikkia vanhoja hittejäkin.

Olen ehtinyt käydä todella monella Ismon keikalla ja nähdä hänet eri kokoonpanoissa Sielun Veljistä Teho-osastoon, ja Siekkareiden Pakkahuoneen keikan lisäksi eilinen Tavastia-kokemus oli paras tähän mennessä. Mikään ei ole niin mieltä nostattavaa ja rentouttavaa kuin tanssia ja hyppiä hyvän musiikin viedessä ja keskittyä vain siihen hetkeen. Alangon heittäytyminen ja antautuminen musiikkinsa vietäväksi saa yleisössäkin aikaan samanlaisen reaktion, eikä keikoista puhuttaessa mikään ole sen hienompaa.

PS. Jos jollakulla sattuu olemaan ylimääräinen lippu Ismo Alangon Tampereen-keikalle, niin saa mielellään heittää sähköpostia! Olen kiinnostunut.

2 kommenttia:

Taru kirjoitti...

Löysin blogisi sattumalta (googlettelin Ismo Alankoa). Nyt on kyllä pakko kommentoida, koska jaan tunteesi Ismo Alankoa kohtaan täysin. Itse olin sunnuntaina Tavastialla Ismoa kuuntelemassa ja katsomassa niin ikään loppuunmyydyllä keikalla. Oli kyllä aivan mahtavaa! Olen vasta aloittanut blogin pitämisen, mutta Ismo Alangon sunnuntaisesta Tavastian esiintymisestä olen ehtinyt kirjoittaa. Halutessasi voit katsastaa sunnuntaiset tunnelmat osoitteesta http://hymyilevaoutomies.blogspot.fi/

Hienot kuvat muuten oot saanu napattua!

Oona kirjoitti...

Vitsit, mie olisin niin kovasti tahtonut olla keikalla sunnuntaina! Kaveri oli paikalla, ja jälkeenpäin sitten kertoi settilistasta... Lauantaina soittoaikaa oli nimittäin vain kaksi tuntia (Lauantaidiskon takia) ja moni vanhempi kappale jäi siten pois.

Mutta kyllä, todellakin pakahduttava keikka, niin kuin kirjoititkin. Lähdin kevein mielin takaisin Tampereelle.

Ja kiitos! Yllätyin itsekin, miten iPhonella sai noin hyviä kuvia, vaikken ollut edes eturivissä. :)