Perjantaibiisi: Kaspar - Phoenix

Perjantai-iltaan sopii alkuviikosta löytämäni folk-rockia soittava Kaspar, jonka takana takana on trio Mikael Hakkarainen - John McGregor - Tuomas Hakkarainen. Bändin ainakin toistaiseksi ainoa levy, Kaspar, julkaistiin vuonna 2009 eikä yhtye ole tällä hetkellä aktiivinen. Mutta onneksi musiikki säilyy.

Joulukuun keikkakalenteri: Tampere

Koska elän livemusiikista/livemusiikilla, olen kohtalaisen hyvin perillä Tampereen ja Helsingin keikkatarjonnasta. Tässä pieni lista etenkin itseäni kiinnostavista keikoista Tampereella joulukuussa. En tiedä vielä, kuinka monelle näistä pääsen, koska työvuorot on vielä arvailun kohteena ja käyn Helsingissä parilla keikalla, mutta toivottavasti ainakin muutaman keikan ehtisin nähdä Tampereellakin!

KLUBI: 

1.12. Hang the DJ -disko artistinaan Satellite Stories
5.12. Scandinavian Music Group + Dylan
6.12. PMMP + Risto (soolo)
7.12. Kolmas Nainen
13.12.  Jukka Ässä, Ochre Room ja Laura Moisio

TELAKKA:

4.12. Jaakko Laitinen & Väärä Raha
5.12. Jarkko Martikainen

VASTAVIRTA:  

7.12. Kumikameli, The Sörsselssöns

YO-TALO:

12.12. Anssi Tikanmäen Orkesteri, mykkälyhäreitä livesäestyksellä feat. Ville Leinonen, Barry Andrewsin Disko, Ninni Forever, Future Shorts Vj’t

O'CONNELL'S:

14.12.  Johnny Got It Wrong

O'HARA'S:

21.12.  Idiomatic + Dr. Napalm & His Infernal Ukulele 

Miljoona huutomerkkiä The Casbahille!!!

Nyt on Oona innoissaan! Ihan kirjaimellisesti hypin ja tanssin ympäri yksiötäni. Fiilis on verrattavissa siihen hetkeen, kun kuulin ensimmäisen kerran Rubikin Laws of Gravityn (se oli yksi elämäni The Hetkistä). Tämä on tärkeää.

The Casbah -nimisen helsinkiläisorkesterin helmikuussa 2012 julkaistu All Eyes Open -EP on nimittäin käsittämättömän kova. Haluaisin listata pelkkiä superlatiiveja ja ylistyssanoja, mutta koska olen aika sanaton tämän täydellisyyden äärellä, teidän täytyy yksinkertaisesti kuunella itse.

Jotenkin tässä yhdistyy 90-luvun brittipopin Oasikset ja Vervet, 60-luku ja ehkä ripaus suomalaista 2000-luvun kitaraindiepoppia aivan mahtavalla tavalla. EP:n jokainen kappale on suosikkini, en millään voi laittaa niitä paremmuusjärjestykseen.

EP on äänitetty Berliinissä Kaiku-studioilla ja masteroitu Abbey Roadilla. Vähäisten tietojeni mukaan Casbah on perustettu vuonna 2005, mutta he ovat pitäneet hiljaiseloa ennen EP:n julkaisua. Kyllä varmasti kannatti, koska tällä EP:llä kuullaan oman äänensä löytänyt yhtye. 

Mutta tästä bändistä kuullaan vielä, se on selvä. Ja minun lähitulevaisuuteni kuluu erittäin todennäköisesti ja tiiviisti All Eyes Openin parissa... Nukutut tunnit viime yönä jäivät vähäisiksi kiitos Casbahin. Voiko tähän kyllästyä?

Ja jotta en pääsisi ihan täysin irti siitä Rubikista mainittakoon, että Casbah on myös lämpännyt Rubikia menneinä vuosina. Kaikki loksahtaa kohdilleen. Kannattaa myös tsekata Flowersin mainio musiikkivideo!

Sanoinko jo, että tämä on parasta kuulemaani uutta musiikkia aikoihin?

(Olen näköjään vähän jäljessä tämän vuoden osalta kaiken uuden suomalaisen musiikin tutkimisen suhteen (syytän Suomessa asumattomuuttani), mutta parempi aloittaa myöhään kuin ei milloinkaan. Niin kai se meni.)

Nordic Music Prize candidates

Nordic Music Prizen vuoden 2012 ehdokkaat on julkistettu! Listat voi lukea täältä.

Kyseessä on brittien ja irkkujen Mercury Prizen inspiroima vuosittainen palkinto parhaalle pohjoismaiselle albumille. Palkinto jaetaan nyt kolmannen kerran, ja edellisinä vuosina voittajat ovat olleet Jónsin GO (Islanti) ja Goran Kajfešin XY (Ruotsi).

Voittaja kruunataan 13.2.2013 Oslossa by:Larm-festivaaleilla.

Ehkä tänä vuonna olisi vaikkapa Antero Lindgrenin vuoro...?

Parasta Tampereella: Jukka Ässä

Löysin Jukka Ässän hyvin pian Tampereelle muutettuani, ja sehän oli kirjaimellisesti rakkautta ensikuuntelulla. Ehdin kuitenkin odottaa uuden kotikaupunkini suosikkiartistin levyä pari vuotta ja nähdä monta hienoa keikkaa, kunnes vihdoin tänä syksynä Mitäs tässä -soolodebyytti ilmestyi ja sai heti paikan levyhyllyssäni. Parasta! Elämänlaatu kohosi huimasti.

Jukka Salmisen lyriikat ovat lohduttavia ja riemastuttavia, musiikkivideot kauniita ja tunnelma keikoilla aina, poikkeuksetta, iloinen. Todellista hyvän mielen musiikkia, mutta ei missään nimessä turhanpäiväistä höttöä, vaan se pistää ajattelemaan. Ennen sooloilua Salminen vaikutti muun muassa Tigerbombs-yhtyeessä ja soitti Samae Koskisen Taikabändissä.

Seuraavan kerran Jukan voi nähdä livenä 13.12. Tampereen Klubilla (jee!) ja 14.12. Helsingin Lepakkomiehessä. Sinne siis! Ihan kaikki!

Muistelkaamme hetki Nick Drakea

Rumba muistutti eilen, että on kulunut 38 vuotta Nick Draken kuolemasta. Löysin Nick Draken pari vuotta sitten ja vaikutuin heti ensikuulemalta. Ääni, kitara, lyriikat, tunnelma, jousisovitukset - täydellistä. Kuitenkin vasta viime kesänä tutustuin Drakeen paremmin, ostin pari levyä, kuuntelin niitä läpi kesän (rauhoittivat kivasti silloin kun töissä meinasi mennä ja meni hermot) ja katsoin myös tuon Rumbankin linkittämän dokumentin, A Skin Too Few.

Suosittelen dokumenttia jokaiselle vähänkään aiheesta kiinnostuneelle, koska siinä tulee erittäin kauniisti ja erittäin nickdrakemaisella tavalla kuvattua artistin lyhyt elämä. 26-vuotiaana masennuslääkkeiden yliannostukseen kuollut laulaja-lauluntekijä on ollut suuri vaikuttaja monille hänen jälkeensä tulleille.

Drake ei juuri keikkaillut, koska ravintoloissa ja pubeissa hänen hiljaista akustista musiikkiaan ei tuntunut  kuuntelevan kukaan. Drake jäi omana aikanaan siis varsin tuntemattomaksi, koska hän ei ollut mikään mediapersoona, ei antanut haastatteluita. Kaikki kolme hänen eläessään julkaistua albumia Five Leaves Left, Bryter Layter ja Pink Moon myivät kukin alle 5000 kappaletta.

Oma suosikkini Nick Draken tuotannossa on jo jonkin aikaa ollut Northern Sky.

Taas yksi taidekoulubändi

Nyt harmittaa. Löysin Django Djangon vasta tänä syksynä, vaikka viime kevät olisi ollut ihanteellinen aika kuunnella bändiä. Olivat nimittäin Manchesterissa tuolloin, ja niin olin minäkin. Onneksi elämää on vielä jäljellä.

Django Django on perustettu klassisesti taidekoulussa Edinburghissa vuonna 2009, mutta debyyttialbumi julkaistiin vasta tammikuussa 2012. Sen jälkeen on tapahtunut kaikenlaista: viiden tähden arvioita ja Mercury Prize -ehdokkuus.

Mutta tämä kaikki on mielestäni täysin ansaittua. Taidekoulubändeissä ei ole mitään vikaa.

Karhut junassa

Opiskelin viime viikolla ahkerasti yliopiston kirjastossa ja roikuin vähintään yhtä ahkerasti facebookissa, kun satuin huomaamaan Rubikin statuspäivistyksen. Luvassa oli jokin spesiaali juttu. 30 nopeinta kuvan lähettäjää pääsee aveceineen mukaan. Olin yksi heistä. En vieläkään tiedä, mitä tänä iltana tulee tapahtumaan, mutta jotain hienoa kuitenkin. Se on varmaa. Tänään junaillaan Helsinkiin.