perjantai 5. huhtikuuta 2013

Live: Husky Rescue @ Telakka

Husky Rescuen levynjulkaisukiertue alkoi eilen Tampereen Telakalta. Paikka oli täydellinen huskyjen uudistuneelle soundille, mutta se soundi on sellainen, joka kuulostaa ja vaikuttaa kuulijaan varmasti täysin erilailla paikasta riippuen. Olisikin mielenkiintoista olla tänään Tavastialla kuuntelemassa, mutta menen Helsinkiin vasta huomenna katsomaan Ismo Alankoa.

Husky Rescuen kokoonpano on nykyään kolmihenkinen. Johanna Kalénin, Marko Nybergin ja Antony Bentleyn välistä instrumenttijakoa on mahdotonta kertoa, koska soittimet vaihtuivat samankin biisin aikana välillä monta kertaa. Minulla ei myöskään ole mitään käsitystä, että mitä kaikilla lavalla olleilla välineillä pystyy tekemään, mutta lattia oli pelottavasti johtojen peitossa. Nyberg esiintyi syntikoiden ja muiden vastaavien välineiden muodostamalla saarekkeella, ja lavalla oli tosiaan jokaiselle oma osansa rumpusetistä. Pisteet ukulelelle! Välillä Kalén lauloi yhtä aikaa kahteen mikrofoniin, joista toisen ääni oli raskaasti efektoitu.

Husky Rescue vaikutti eilen uraansa aloittelevalta ja ensimmäisiä keikkojaan vetävältä yhtyeeltä. Alussa vähän haparoitiin, mutta loppua kohden silminnäkyvä into ja rakkaus musiikin esittämiseen vei voiton, ja esiintyminen sai varmuutta. Haparointi ei millään lailla edes haitannut, vaan oli pelkästään sympaattista ja toi keikkaan spesiaalin fiiliksen ja lisäsi keikan muutenkin jännittävää tunnelmaa. Kalén ei tuntunut uskaltavan vielä heittäytyä täysillä musiikin vietäväksi, tai ehkä hänen hieman pidättyvä, mutta uskomattoman iloinen ja valoisa esiintymisensä on vain hänen tyylinsä. Välispiikit hän lausui ruotsiksi.

Setti koostui pääosin uusista kappaleista, joista en osaa vielä sanoa oikein mitään, mutta mieleen jäivät kuitenkin albumin nimibiisi The Long Lost Friend ja tietenkin ihana Tree House -sinkku. Ennen keikkaa Nyberg veti 5–6 biisin mittaisen levyraadin albumin biiseistä, jolloin sain vähän tuntumaa uuden albumin tunnelmaan, joka on kyllä huomattavasti elektronisempi ja haastavampi kuin aiemmat Husky Rescue -albumit. Deep Forest Green -ep:ltä kuultiin myös muutama biisi, ja ostinkin sen jälkeenpäin ja totesin sen kotona yöllä kuunnellessani aivan loistavaksi.
 
Vanhoista Husky Rescue -kappaleista kuultiin City Lights, Sound Of Love, New Light Of Tomorrow ja They Are Coming, kaikki uusina sovituksina. Parin biisin kohdalla kesti hetken edes tajuta, että hei, tämän olen kuullut ennenkin! Mutta uudelleen sovittaminen tuo biiseihin uutta näkökulmaa ja siksi pidinkin niistä. Erityinen kohokohta taisi olla Sound Of Love, jossa Kalén soitti bassoa, Nyberg teki jotain omalla syntikkasaarekkeellaan ja taisi ajoittain tarttua myös johonkin kilkuttimeen ja Bentley soitti vaihtelevasti paria ksylofonin palaa ja kellopeliä ja kitaraa. Kuulosti muuten hullun hyvältä.

Husky Rescuen musiikki on aina vaatinut keskittymistä ja rauhallista ympäristöä, mutta nyt se vaatii sitä vielä enemmän, ja siinä mielessä Telakka oli täydellinen ja tunnelmallinen keikkapaikka. Toisaalta nämä biisit saisivat ihmiset varmasti tanssimaan jossain erilaisessa tilassa. En ole ehkä koskaan mennyt varta vasten kuuntelemaan noin elektronista musiikkia, mutta tästä minä pidin. Tiedän, että monet saattavat kaivata Husky Rescuen entistä unipoppia, mutta kehottaisin antamaan tälle uudelle suunnalle mahdollisuuden, koska se saattaa koukuttaa aivan yllättäen. Uudet biisit yhditettynä sympaattiseen lavaesiintymiseen tekivät keikasta erittäin kiehtovan ja mielenkiintoisen kokemuksen.

The Long Lost Friend on kaupoissa 12.4., ja kiertuetta on jäljellä vielä tämän verran:

05.04. Helsinki, Tavastia-klubi
11.04. Copenhagen, Beta (DK)
12.04. Stockholm, Debaser Slussen (SWE)
17.04. St Petersburg, Zal Ojidanija Club (RUS)
18.04. Moscow, 16 Tons Club (RUS)
20.04. Turku, Klubi



2 kommenttia:

J kirjoitti...

Näin uudistuneen HR:n noin vuosi sitten YO-talolla ja toimi kyllä myös sielläkin - tunnelmointiin vaikutti vahvasti kynttilät lavan reunalla ja ne utuiset sovitukset. Elektronista ja välillä melko konemaistahan se on, mutta toisaalta siinä on läsnä vahva tunnelma ja ihastuin ainakin kybällä Johannan ääneen ja laulutyyliin. Sekin vaikuttaa, että pidän HR:stä, ilman sitä ei iskisi samalla tavalla. Tykkkäsin kyllä siis myös Reeta-Leenankin äänestä!

Oona kirjoitti...

Oh, kuulostaa aika mielettömältä keikalta! Olisin ollut siellä myös, jos en olisi ollut Englannissa. Miusta on erittäin hienoa, että yhtye on edelleen Husky Rescue ja täydellinen uudistuminen oli silti mahdollista. On hauskaa, että Johannan ääni on niin reetaleenamainen, mutta esiintyminen ja olemus täysin erilainen. Mutta joo, eilinen keikka oli kyllä huikea.