Biisi: Pariisin kevät - Odotus

Pariisin kevät on lähes ainoa kaupallisten radiokanavien puhki soittama bändi, jota minäkin rakastan. Pariisin kevättä kuuntelevat sekä ne, jotka vannovat The Voicen nimeen ja ne, jotka eivät kanavalle koskaan käännä. Ajatus lämmittää.

Pariisin kevät on ollut todella erikoinen yhtye heti ensimmäisestä keikasta alkaen. Ilosaarirock-esiintyminen vuonna 2010 oli yksi mieleenpainuvimmista festarikokemuksistani. Koska en juuri kuuntele radiota ja suhtaudun aina vähän ennakkoluuloisesti kaikkien hehkuttamiin yhtyeisiin, en ollut kuunnellut bändiä ollenkaan - ja pääsin yllättymään.

Mitä näin: 10 000 ihmistä laulaa kappaleita mukana aivan kuin olisivat kuulleet ne sata kertaa livenä. Todella mykistävä hetki. Tuijotin keikan suu auki ja yritin käsittää, mitä juuri nyt tapahtuu. Bändin taival ei voisi varmasti paremmin alkaa.

Sen jälkeen Pariisin kevään meno on jatkunut voitokkaana. Levyt ovat tasaisia kokonaisuuksia, joilla on riittävästi helmiä keikoilla soitettavaksi ja lopputuloksena on mielettömiä ja hyvin hikisiä keikkoja, joilla ihmiset hyppivät ja tanssivat ja laulavat mukana. Pariisin kevään musiikin tekee niin persoonalliseksi Arto Tuunelan ääni ja melodiat. En ole vieläkään keksinyt, mihin yhtyeeseen Pariisin kevättä voisi verrata enkä varmasti keksikään. Se on aikamoinen saavutus.

Mitä mieltä olen sitten Odotuksesta? En usko, että vannoutuneimmat fanit ovat pettyneitä. Melodia on etenkin kertosäkeessä hieman klassisempi ja selvästi kappaleen heikoin kohta, mutta säkeistön melodiasta pidän koko ajan enemmän. Kappaleessa ei ole samanlaista letkeyttä ja tietynlaista groovea mitä Pariisin keväältä on totuttu kuulemaan. Melodia, sovitukset ja soundit ovat suoraviivaisemmat. Jo intron kitarariffi kertoo, ettei Odotus ole samasta puusta sävelletty kuin aiemmat ensisinglet. Toisaalta kappale meinattiin jättää pois koko albumilta, joten siitä ei varmaan voi vetää mitään johtopäätöksiä levyn suhteen.

Pariisin kevään musiikki on pysynyt vuosien mittaan pääpiirteittäin hyvin samanlaisena. Levyt eivät eroa toisistaan mitenkään dramaattisesti, mutta siltikään ei tunnu siltä, että Arto Tuunela toistaisi itseään levy levyn perään. Olen hieman hämmentynyt.

Pariisin kevään neljäs albumi Jossain on tie ulos julkaistaan 13.9. Ostinkin jo lipun Tavastian levynjulkkareihin. Siellä nähdään.