perjantai 8. helmikuuta 2013

HMV:n konkurssi - mikä meni pieleen?





Britanniassa kävi hassusti: maan suurin levyjen jälleenmyyjä meni konkurssiin kuukausi sitten. Olen seurannut jonkinmoisella aktiivisuudella tätä HMV-tapausta, ja yritän summata alan uusinta käännettä nyt teille.  Levyformaatin kuoleman lisäksi ollaan tietenkin puhuttu paljon myös levykauppojen kuolemasta, joten aihe on hyvin ajankohtainen.

Talouskriisi sai tähän mennessä suurimman uhrinsa Britanniassa, kun levyjen, elokuvien ja pelien jälleenmyyjä HMV (His Master's Voice) tiedotti konkurssistaan tammikuun puolivälissä. Yli 90-vuotias perinteikäs yhtiö on ollut taloudellisissa vaikeuksissa jo pitkään ja tammikuussa se olisi tarvinnut 300 miljoonaa puntaa lainojensa maksamiseen ja toimintansa jatkamiseen. Levy-yhtiöt ja muut lainanmyöntäjät eivät enää vastanneet avunhuutoon.

239 liikettä ympäri maata, 4500 työntekijää olivat uhan alla. Viime vuosina HMV on yrittänyt vakauttaa talouttaan muun muassa myymällä kirjakauppaketju Waterstonesin sekä omistamiaan keikkapaikkoja ja festivaaleja (The Ritz Manchesterissa, Lovebox Festival, Lontoon Hammersmith Apollo jne.), mutta joulun huonohko levymyynti oli viimeinen isku.

Britanniassa, kuten Suomessakin, suurin osa levy-, elokuva- ja musiikkituotoista tulee edelleen nimenomaan fyysisten tuotteiden eikä digitaalisten latausten myynnistä. HMV oli tällä sektorilla Britannian suurin tekijä (jonkun Guardianin artikkelin mukaan HMV myi 38% fyysisistä levyistä). Sen kilpailijoiksi ovat kuitenkin nousseet supermarkettien levyosastot ja tietenkin internet; ihmiset ostavat levyjä ja elokuvia yhä enemmän Tescosta ja Amazonista ja laittomasti lataamalla. Briteissä joka viides ostaa levynsä digitaalisena. Ostokokemuksella ei ole niin paljon väliä, pelkästään tuotteella ja sen hinnalla.

Joidenkin mielestä HMV:n kohtalo johtuu sen kykenemättömyydestä tarjota kuluttajille yksilöllisempää ja räätälöidympää ostokokemusta. Kuulostaa hassulta, mutta näinhän se taitaa nykyään mennä. Kauppaan tulijoiden täytyy kokea, että ostaessaan tuotteen juuri kyseisestä paikasta  hän saa siitä jotain muutakin kuin pelkästään tuotteen. Identiteettejä rakennetaan myös kaupan levyhyllyn ääressä. Levyjen ostajat ovat siis sitä mieltä, että ostaminen Tescosta ja HMV:stä ei juurikaan eroa kokemuksensa puolesta. Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, HMV:ssä levyt ovat tarjolla kuin maitopurkit hyllyssä. Mielestäni musiikin ja maidon ostokokemuksien olisi hyvä erota toisistaan.

Haluaisitko ostaa levysi täältä?
HMV ehti kasvaa niin laajaksi ketjuksi, että monet itsenäiset ja persoonallisemmat levykaupat kuolivat pois sen tieltä. Pienissä levy- ja elokuvayhtiöissä pohditaankin nyt sitä, mitä tapahtuu, jos HMV katoaisi täydellisesti kartalta. Mistä levyjä ja pienen budjetin elokuvia sitten ostetaan? Independent-levy-yhtiöt tuskin saavat artistejaan Tescon levyosastolle, ja kuten jo mainitsin, Britanniassa fyysisten levyjen myynnillä on edelleen taloudellista merkitystä.

HMV:lle alettiin etsiä ostajaa, koska suuret levy-yhtiöt eivät olleet kiinnostuneita HMV:n ostamisesta. Totta kai alusta asti oli melko selvää, että jonkinlainen ratkaisu tulee löytymään, koska HMV on niin tärkeä tekijä musiikin ja elokuvien jälleenmyynnissä, eivätkä elokuva- ja levy-yhtiöt kuitenkaan halua, että heidän tuotteidensa ostaminen Britanniassa siirtyisi täysin netin ja supermarkettien varaan. Toiminnan täytyi kuitenkin muuttua, koska nykymeno ei näytä olevan kestävä ratkaisu.

Tällä hetkellä todella näyttääkin siltä, että HMV pelastuu. Hilco-niminen yhtiö, joka osti myös Kanadan HMV:n jokunen vuosi takaperin, on nyt ostamassa HMV:n velat. Ketjun rakenne tulee kuitenkin muuttumaan rajusti, koska raporttien mukaan suljettavien liikkeiden määräksi on varmistunut nyt 66, jolloin työpaikkansa menettää vajaa 1000 työntekijää. Ennakkotiedoista poiketen suljettavien liikkeiden joukossa ei ole yhtiön lippulaivaliike Oxford Streetillä, mikä olisikin ollut vähän erikoista mielestäni. Oxford Streetin HMV oli yhtiön ensimmäinen ja se piti ovensa auki myös läpi toisen maailmansodan.

Nyt markkinoilla olisikin taas tilaa pienemmille levykaupoille. Ainakin levy-yhtiö Rough Trade on miettinyt uuden liikkeen avaamista Manchesteriin, mutta mitään varmoja suunnitelmia ei ole olemassa vielä.

Jos mietin omaa levykauppakäyttäytymistäni Englannissa asuessani täytyy myöntää, etten tainnut käydä Manchesterin HMV:ssa kertaakaan. Vaikka se oli kaupunkin pääkadulla, ja kuljin sen ohi jatkuvasti. Yksinkertaisesti jo sieltä kuuluva musiikki ja karun näköinen liike eivät houkutelleet tekemään visiittiä. Sen sijaan nautin Piccadilly Recordsin valikoimista, ja etenkin Foppista, joka oli ennen itsenäinen miniketju, mutta konkurssin uhatessa HMV itse asiassa osti sen. Onneksi Fopp säilytti identiteettinsä, koska siellä viihtyi ja palvelu pelasi. Myyjät juttelivat mukavia kassalla ja Jack Whiten Blunderbussia ostaessani mukaani lykättiin vinyylisinkku ja juliste.

Toinen hieno esimerkki ihan täydellisestä levykaupasta on Lontoon Brick Lanen Rough Trade East. Ei se valtava ole, mutta kaupassa tapahtuu koko ajan jotain. Siellä on jatkuvasti bändejä soittamassa akustisia settejä ja artisteja haastattelussa, ja joskus levynjulkaisupäivänä saa mukaansa jotain kivaa ekstraa. Pieni kahvilakin on. Se on siis paikka, missä tekee mieli hengailla tuntikausia, ja siihen nimenomaan kannustetaan. Itsenäisissä levykaupoissa on myös se pointti, että niiden henkilökunta on musiikin ammattilaisia, jotka osaavat suositella musiikkia, josta et ole itse aiemmin kuullutkaan.

Lontoon Brick Lanen Rough Trade East on levykauppa täydellisimmästä päästä.
Eli onhan se totta, että HMV:n liikkeet eivät ole kovin houkuttelevia paikkoja: kolkko ja meluisa tila, jossa musiikki on vain ikään kuin tarjolla. Ja siinä kaikki. Nykyään tarvitaan muutakin. Levykauppakeikat voisivat tosiaan olla yksi mahdollisuus (ne ovat hyviä myös bändeille), liikkeiden sisustusta tulisi muuttaa, jotta yhtiön imago nuorentuisi ja uusiutuisi.  Kerta muotibisnes pystyy jatkuvasti kehittymään ja keksimään uusia koukkuja ihmisten houkuttelemiseksi ostoksille, niin miksei musiikki- ja viihdealakin? En pitäisi tätä mahdottomana tehtävänä.

Mitä tästä episodista voidaan sitten päätellä?

Ainakin levykaupoille on vielä tarvetta. Mutta se muoto ja rakenne, millä levykaupat ja etenkin tuollaiset suuret ketjut toimivat, ei ole ajankohtainen 2010-luvulla. Ihmisten ostokäyttäytyminen on muuttunut, jolloin myös tuotteiden jälleenmyyjien pitäisi reagoida tähän muutokseen.

Toisaalta näkisin HMV:llekin edelleen markkinaraon. Independent-levykaupat nimittäin saattavat pelottaa sellaista ostajaa, joka haluaa hakea vaikkapa Ed Sheeranin tai Jessie J:n uutuudet, koska ne soivat radiossa jatkuvasti, ja monilla saattaa olla sellainen mielikuva, että independent-levykaupat ovat elitistisiä pienen piirin kokoontumispaikkoja, joihin tavalliset kuolevaiset eivät voi astua. Eihän se näin mene, mutta HMV:stä on varmasti hyvin helppoa ja turvallista käydä ostamassa näitä levyjä. HMV:llä on ainakin tähän mennessä ollut myös suhteellisen laaja valikoima, mutta hinnassa ei olla pystytty kilpailemaan. Kyllä minäkin saatan Anttilasta ostaa jonkun kunnon tarjouksessa olevan levyn, mutta parin euron hintaerot eivät hetkauta, ja asioinkin mieluummin Swampissa tai Äxässä, Joensuussa Levy-Eskoilla.

Mutta ei mitään niin huonoa, ettei jotain hyvääkin! Toisaalta tammikuun levyalennusmyynnit ovat tuoneet yli 11 prosentin kasvun alan liikevaihdossa, ja tämän on arveltu johtuvan siitä, että ihmiset ovat todellakin sijoittaneen puntiaan independent-levykaupoissa eivätkä netissä. Tulos on paras kolmeen vuoteen. Toivotaan, että linja jatkuu tällaisena! Yksi hieno aloite levykauppojen kukoistuksen säilyttämiseksi on Record Store Day, jota vietetään tänä vuonna huhtikuun 20. päivä.
I started working in a record store just in 1972 and my life changed. I also discovered we had the ability to change our customers lives each time they came in the door. Music is the ultimate enhancer to people's lives. Turning some one on to something they had not ever heard before that hits a nerve, can make someone's day and leave a permanent impression. It's important for music fans to support their local record stores regularly, not only to help record stores stay heathy, but for their own well being.      
                                                                                     - Terry Currier / Music Millenium Record Store

3 kommenttia:

we never stood a chance. kirjoitti...

Tää oli makee juttu. Varsinkin asiaan sen paremmin vihkiytymättöneenä.

we never stood a chance. kirjoitti...

...ja tarkoitin siis vihkiytymättöneelle. :)

Oona kirjoitti...

Kiitos! :) Välillä on ihan mukava kirjoittaa tällaisiakin juttuja kaikkien uuden musiikin esittelyjen sekaan. Plus että onhan tämä tärkeä aihe.