Biisi: Saijaa Saijaa - Joen rantaan

Kaveri vinkkasi jo jokin aika sitten tällaisesta bändistä ja kappaleesta, joten laitanpa hyvän kiertämään ja kerron siitä teillekin. Älkää vain kysykö, mitä Saijaa Saijaa -nimi meinaa, mutta onneksi musiikin hyvyys ei katso bändin nimeä. Tykkäämiseni nimittäin kasvaa kuuntelu kuuntelulta, biisi biisiltä!

Saijaa Saijaa tulee Porista, ja se soitti ensimmäisen keikkansa vasta vuosi sitten. Musiikki on suomirockia new wave -vaikutteilla, mutta Joen rantaan on kuulemistani Saijaa Saijaa -kappaleista selkeästi popein ja melodisin. Kappaleen lyriikat ovat aika jännät menneisyyteen sijoittuvan tarinansa puolesta, mutta sanat istuvat melodiaan ja tunnelmaan täydellisesti, ja tarinan pysähtyminen yhteen hetkeen kertosäkeessä tuo lyriikoihin mukavaa kontrastia. En tiedä, onko se Pasi Salmen ääni vai loistava, vähän Eppu Normaalille kumartava kitarariffi vai outron nouseva tunnelma syntikkakuvion täydentäessä kitaraa, mutta jokin tässä kappaleessa koukuttaa ja pahasti.

Esimerkiksi Kuollut kohta on taas paljon vahvemmin Hassisen kone -tunnelmissa - heleä kitarointi on vaihtunut lähes raastavaan säröriffiin ja eteenpäin mennään niin kovaa, ettei taakse ehditä eikä edes haluta katsoa. Toisaalta sovitustensa puolesta Saijaa Saijaasta tulee välillä mieleen brittiläiset uuden aallon bändit, koska monissa biiseissä on sellaista joydivisionmaista maanisuutta ja vimmaa. Mutta vertailut sikseen! Saijaa Saijaa on kierrättänyt suomalaisille rakkaista ja tutuista aineksista erittäin kiinnostavaa ja innostavaa uutta musiikkia, jossa on kuitenkin selkeästi omanlainen ja 2000-lukulainen ote.

Yhtyeessä soittavat Mikko Grönlund, Erik "Sähkö" Ekholm, Juuso Laine, Tuomas Niskanen ja Pasi Salmi eli soittajien taustat vievät esimerkiksi Magyar Posseen, Eleonoora Rosenholmiin, Rättö & Lehtisaloon ja Kakka-hätä 77:ään. Ei yhtään huonommat lähtökohdat vaihtoehtoisen suomirockin soittamiselle. Olen todella innoissani tästä bändistä ja toivonkin, että tiemme kohtaisivat pian jonkin keikan merkeissä.

Saijaa Saijaata voi kuunnella enemmän täällä.

Live: The Casbah @ Teerenpeli

Löysin itseni eilen illalla vähän erikoisesta paikasta: Tampreen Teerenpelistä. Ei ollut tullut mieleenkään, että siellä järjestettäisiin keikkojakin, mutta onneksi huomasin perjantai-iltapäivänä, että The Casbah esiintyy siellä illalla! Sekosin vähän. Tai aika paljonkin.

The Casbahin löytäminen viime syksynä oli intensiivinen kokemus, koska en pystynyt lopettamaan All Eyes Open -ep:n kuuntelua enkä edes tahdo arvailla, kuinka monta soittokertaa sille on tähän mennessä kertynyt. Luulavasti luku on kolminumeroinen. Tunnetta on mahdotonta selittää eikä sitä voi ymmärtää, mutta joskus jonkin bändin musiikki vain tekee hyvin koordinoidun täsmäiskun sille aivojen alueelle, joka vastaa onnellisuudesta.

Olin siis valtavan iloinen, kun pääsin vihdoin näkemään yhtyeen livenä! Vaikka Teerenpeli ei ollut ihanteellisin keikkapaikka, ja paikalle tulleet muutamat kymmenet katsojat olivat pääosin tulleet katsomaan illan pääesiintyjää, belgialaisista, suomalaisista ja espanjalaisesta koostuvaa Rising Sparksia, en pettynyt. Minun kohdallani kovat odotukset johtavat usein pettymiseen, mutta yhtye oli lavalla niin energinen, etten voinut lopettaa hymyilemistä. Ep:ltä soitettiin vain Flowers, mutta 45-minuuttisen setin kaikki biisit olivat kyllä mieleeni. Suunta on ehkä vieläkin brittipopimpi kuin ep:llä. 

Toivon kovasti, ettei seuraavaa keikkaa ei tarvitse odottaa taas puolta vuotta. The Casbahin mieletöntä musiikkia voi ja pitää kuunnella täällä.

Tässä vielä pari kuvaa, jotka nappasin eilen uuden objektiivin testausmielessä. En ole harrastanut keikkakuvausta muuten kuin iPhonella, mutta ehkä tämänkin oppii harjoittelemalla.

Artistiesittelyssä: Håkan Hellström

Ruisrock julkaisi uusia artistikiinnityksiä pari päivää sitten, ja nyt minunkin tekisi mieli lähteä Turkuun heinäkuussa, koska suosikkiruotsalaiseni Håkan Hellström on buukattu festareille! Olen ollut Håkan Hellström -fani jo viitisen vuotta, mutta en ole koskaan onnistunut näkemään häntä livenä. Videoiden ja dvd:n perusteella meno keikoilla on melkoista.

Ylpeästi göteborgilainen Hellström on yksi naapurimaan suosituimmista artisteista ja hän vetää melkein Hartwall Areenan kokoisia paikkoja täyteen kiljuvia faneja. Toisaalta siksi olisi ehkä parasta nähdä hänet Ruotsissa, koska Hellström ei ole Suomessa kovin tunnettu, ja haluaisin ihan oikeasti todistaa omilla silmilläni sen hysterian ja nähdä merimiesasut. Hellström haaveili lukion jälkeen elämästä merillä, minkä takia hän esiintyi usein merimiespuvussa uransa alkuaikoina. Vielä yli kymmenen vuotta myöhemmin keikoilla näkyy merimiesasuun pukeutuneita faneja.

Voisin sanoa, että jokaisella ruotsalaisella on mielipide Hellströmistä. Iso osa rakastaa, mutta suosio on tietenkin tuonut mukanaan myös vihaajia. Hänen karuun ja vähän epävireiseen ääneen joutuu totuttelemaan, ja vanhempi väki paheksuu hänen julkista tupakoimistaan (mutta come on ruotsalaiset, sitten joka toinen teistä kuitenkin nuuskaa ja se on helt okej?). Hellströmiä rakastavat myös kriitikot.



Håkan Hellströmin musiikillinen ura alkoi suomalaisillekin tutussa Broder Daniel -yhtyeessä, josta lähdettyään hän soitti muun muassa Honey Is Coolissa. Sooloura käynnistyi vuonna 2000 julkaistulla Känn ingen sorg för mig Göteborg -albumilla, minkä jälkeen hän on julkaissut kuusi albumia, yhden kokoelman ja yhden livelevyn. Seitsemäs pitkäsoitto, Det kommer aldrig va över för mig, julkaistiin 17.4. Hellström on korostanut rakkauttaan kotikaupunkiinsa Göteborgiin koko uransa ajan ja useissa lauluissa seikkaillaankin ympäri kaupunkia.

De sa till mig: "Far inte till Stockholm
För du blir aldrig mer densamma
In my opinion, om du gör det kom aldrig tillbaka"
För ett par bruna ögon for jag
Men Stockholm blir aldrig min stad

(Jag har varit i alla städer)

Itselleni Håkanin löytäminen viisi vuotta sitten oli todella tärkeää, koska olin valmistautumassa ensimmäiseen kesääni Tukholmassa. Ruotsin kielen taidon parantuessa olen oppinut ymmärtämään lyriikoita ja päässyt sitä kautta paremmin sisään kielen ilmaisutapoihin ja kulttuuriin. Se jos mikä tuntuu hyvältä.

Håkanin musiikissa nimittäin parasta on juuri lyriikat. Ne ovat täynnä erilaisia henkilöhahmoja, tarinoita rakkaudesta, ulkopuolisuudesta ja rohkeudesta. Melodiat puolestaan ovat hyvin riemukkaita, duurivoittoisia ja upbeat, niin kuin kunnon ruotsalaisen popmusiikin kuuluukin olla. Ennen toista albumiaan Håkan yhtyeineen matkusti Rio de Janeiroon harjoittelemaan, ja sambakouluissa kuullut rytmit selkeästikin vaikuttivat Hellströmin tuleviin sävellyksiin, jotka ovat yleisesti aika tanssittavia ja koukuttavia. Bändissä on yleensä laajennettu rytmiryhmä, joten bongot ja congat ja erilaiset kilkuttimet tuovat sovituksiin vähän sellaista lattarimeininkiä.

Kappaleet ovat kiinnittyneet paljon tiettyihin paikkoihin ja niissä mainitaan monia juttuja, jotka ovat varmasti itsestäänselvyyksiä ruotsalaisille, mutta minulle, kulttuurisesti ulkopuoliselle ei. Olin esimerkiksi pitkään ihmetellyt, että mitäköhän tuo Singoella tarkoittaa Känn ingen sorg för mig Göteborgissa, mutta viime kesänä ollessani jälleen kerran Ruotsissa kesätöissä tajusin, että Singoellahan on keksimerkki. Göteborgista lähtöisin tietenkin. Lopulta myös kävin kesällä Göteborgissa ja totta kai löysin itseni kävelemästä pitkin Magasinsgatania kuunnellen Håkan Hellströmin Magasinsgatania. Aurinko paistoi ja laukussani oli päätäni suurempi pulla odottamassa kaverin töistä pääsemistä.



Hellströmistä on tehty myös aivan loistava Två steg från Håkan -dokumentti, joka kannattaa ehdottomasti katsoa (ja kuunnella, koska göteborgska on parasta ikinä), mikäli Hellström kiinnostaa yhtään. Dokumentti kertoo Hellströmin tavasta suhtautua häneen kohdistuviin odotuksiin ja idolin rooliin, ja kaikkea pitää tietysti koossa musiikki ja mielettömät keikat.

Kuten sanottu, Hellströmin lauluissa on todella kirjava joukko erilaisia henkilöhahmoja, ja näistä hahmoista on nyt tehty elokuva, joka julkaistaan kesäkuussa. Taustalla on totta kai hänen musiikkiaan, mutta Hellström itse ei varsinaisesti ole ollut mukana leffan teossa, auttanut vain tarvittaessa. Aika mielenkiintoinen projekti!

Kuuntele Håkan Hellströmin uusi Det kommer aldrig va över för mig -albumi täältä.

Biisi: Laura Marling - Master Hunter

Ihana Laura Marling laittoi uuden sinkkunsa kuultavaksi, ja odotukset 27.5. julkaistavan Once I Was An Eagle -albumin suhteen nousevat ja nousevat. Suhteellisen aggressiivinen kitara ja Marlingin vahva ja vivahteikas alttoääni onnistuvat taas kerran rakentamaan täydellisen kappaleen. Master Hunterissa ei ole yhtään ylimääräistä nuottia, ei yhtään ylimääräistä toistoa.

Marling on 23-vuotias laulaja-lauluntekijä Etelä-Englannista, ja Once I Was An Eagle on hänen neljäs albuminsa. Hän on ollut ehdolla Mercury Prizen saajaksi kahdesti. Marling on ollut yksi brittisuosikeistani jo muutaman vuoden ja viime keväänä Manchesterissa näkemääni keikkaa pystyy kuvailemaan vain pari tuntia kestäneeksi kylmäksi väreeksi. Aina kun ajattelin, ettei tämä enää hienommaksi voi mennä, Laura pisti paremmaksi.

Uudelta albumilta jo aiemmin julkaistun Where Can I Go?:n voit kuunnella täältä.

Neljä kotimaisia uutuutta

Nyt on tullut sen verran kaikkea uutta ja mielenkiintoista musiikkirintamalla ja toisaalta vuorokausistani loppuu aika kesken, joten meinaan käyttää sellaista taktiikkaa kuin tiivistäminen. Se on hieno taito osata ihan yleensäkin. Tässäpä siis neljä uutta biisiä/videota/yhtyettä Suomesta!

Turkulaisen Sans Paraden helmikuussa julkaistulta albumilta on lohkaistu toinen video. Sigur Rósiin ja Mewiin verratun yhtyeen tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu muun muassa Keski-Euroopan kiertue alkusyksystä. In a Coastal Townin kuvitus näyttää tältä:



Turusta ja Markus Perttulasta (Sans Paraden laulaja) puheenollen, Perttulakin laittoi kuultavaksi uuden kappaleen tulevalta sooloalbumiltaan.



All Will Be Quiet valmistelee toista albumiaan, joka on suunniteltu julkaistavan vuoden päästä. Samalla yhtye etsii uutta julkaisijaa edellisen levy-yhtiön lopetettua toimintansa. Toivottavasti nappaa pian! Kaiken tämän välissä on saatu aikaiseksi uusi sinkku ja videokin.



Kuusihenkinen country-poppoo Skip Zone julkaisi uuden Black Country -nimeä kantavan studiolive-ep:n maaliskuun alussa. Kaunista, rauhallista ja perusasioita kunnioittavaa folkrockia soittavalta helsinkiläisyhtyeeltä ilmeistyi debyyttiminialbumi viime vuonna. Jos ep:n soundit miellyttivät, lisää voi kuunnella täällä.

Video: NONONO - Pumpin Blood

Uusin ehdokas kesän 2013 tanssibiisiksi on tässä! Ruotsalaisen NONONO-elektropopkvartetin iloa pursuava ja vihellyksiä sisältävä Pumpin Blood on juuri saanut myös kesää huutavan musiikkivideon. Pojalla on villapaita päällä, mutta videon iltahämäräiset rantamaisemat saavat ainakin minut parahtamaan tuskasta, kun katselen täällä Tampereella ikkunasta ulos. Onneksi kesä on tullut aina ennenkin, niin varmasti myös tänä vuonna. Sillä välin täytyy virittää mieli jo valmiiksi kesätunnelmaan esimerkiksi NONONOn avulla.

Bändiesittelyssä: Phenomenal Creature

Kuva: Hemmo Rättyä

Helsinkiläinen Phenomenal Creature on sykähdyttävintä kuulemaani uutta suomalaista musiikkia hetkeen. Vaihtoehtofolkia soittava, viisi vuotta kasassa ollut yhtye luottaa akustisten instrumenttien voimaan ja kokoonpanossa onkin kitaran lisäksi muun muassa poikkihuilu, viulu ja sello. Joona Mäkelän tumma ja vahva ääni yhdistettynä Rosita Mannisen, Ilari Launosen, Seidi Guzejevin ja Saara Viikan laulamiin harmonioihin toimii aivan uskomattoman hyvin ja korostaa melodioiden kauneutta.

Phenomenal Creaturen folk ei ole folkia tavallisimmasta päästä. Kappaleiden tahtiin tahtoisi tanssia jo ihan senkin takia, että yhtye soittaa yhteen niin ytimekkäästi ja vaikka tunnelma onkin välillä haikeahko, tempo ei laahaa ja melodiat ovat tarttuvia. Yhtyeen instrumenttivalikoima lisää etenkin sovituksiin hauskoja yksityiskohtia. Phenomenal Creaturen musiikki on yksinkertaisesti uskomattoman mukaansatempaavaa.

Songbird tuo hieman mieleen Noah and the Whalen kakkosalbumin folkahtavan indien, ja Quiet Flower Bed puolestaan vie kuulijan lähes Nick Cave and the Bad Seeds -tunnelmiin. Caven tummahko ja ennalta-arvaamaton rock on ylipäänsä hyvä vertaus, koska Mäkelän laulussa ja yhtyeen heittäytyvässä soitossa on aistittavissa samanlaista asennetta ihan jo levyn perusteella, ja äänimaisemassa on samankaltaista monimuotoisuutta. Toivottavasti pääsen näkemään tämän bändin joskus livenäkin. 

Phenomenal Creaturen samanniminen debyyttialbumi julkaistiin 11.4. ja alla on kuunneltavissa levyltä julkaistut singlet. Albumin voi kuunnella ja ostaa vaikka Bandcampin kautta.Vuonna 2009 ilmestynyt EP puolestaan löytyy esimerkiksi Soundcloudista.