Saijaa Saijaa tulee Porista, ja se soitti ensimmäisen keikkansa vasta vuosi sitten. Musiikki on suomirockia new wave -vaikutteilla, mutta Joen rantaan on kuulemistani Saijaa Saijaa -kappaleista selkeästi popein ja melodisin. Kappaleen lyriikat ovat aika jännät menneisyyteen sijoittuvan tarinansa puolesta, mutta sanat istuvat melodiaan ja tunnelmaan täydellisesti, ja tarinan pysähtyminen yhteen hetkeen kertosäkeessä tuo lyriikoihin mukavaa kontrastia. En tiedä, onko se Pasi Salmen ääni vai loistava, vähän Eppu Normaalille kumartava kitarariffi vai outron nouseva tunnelma syntikkakuvion täydentäessä kitaraa, mutta jokin tässä kappaleessa koukuttaa ja pahasti.
Esimerkiksi Kuollut kohta on taas paljon vahvemmin Hassisen kone -tunnelmissa - heleä kitarointi on vaihtunut lähes raastavaan säröriffiin ja eteenpäin mennään niin kovaa, ettei taakse ehditä eikä edes haluta katsoa. Toisaalta sovitustensa puolesta Saijaa Saijaasta tulee välillä mieleen brittiläiset uuden aallon bändit, koska monissa biiseissä on sellaista joydivisionmaista maanisuutta ja vimmaa. Mutta vertailut sikseen! Saijaa Saijaa on kierrättänyt suomalaisille rakkaista ja tutuista aineksista erittäin kiinnostavaa ja innostavaa uutta musiikkia, jossa on kuitenkin selkeästi omanlainen ja 2000-lukulainen ote.
Yhtyeessä soittavat Mikko Grönlund, Erik "Sähkö" Ekholm, Juuso Laine, Tuomas Niskanen ja Pasi Salmi eli soittajien taustat vievät esimerkiksi Magyar Posseen, Eleonoora Rosenholmiin, Rättö & Lehtisaloon ja Kakka-hätä 77:ään. Ei yhtään huonommat lähtökohdat vaihtoehtoisen suomirockin soittamiselle. Olen todella innoissani tästä bändistä ja toivonkin, että tiemme kohtaisivat pian jonkin keikan merkeissä.
Saijaa Saijaata voi kuunnella enemmän täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti