Uutta musiikkia Göteborgista ja Turusta

Junip on vastuussa yhdestä elämäni suurimmista keikkapettymyksistä. Göteborgilaisyhtye esiintyi Tavastialla keväällä 2010, ja lähdin keikalta hyvin harmistuneena (sitä ei tapahdu usein). Soundit olivat todella huonot, koska bassorumpu oli miksattu ihan järjettömän kovalle, ja vasta miksauskopin tienoilla kuunteleminen alkoi olla siedettävän tuntuista. Kuunteleminen lavan läheisyydessä ei siis tullut kuuloonkaan, koska miksaus sai minut huonovointiseksi. Yritäpä siinä sitten nauttia musiikista.

Keikka oli muutenkin aika intohimoton ja kappaleet kuulostivat täysin samalta kuin albumilla. Olin niin rakastunut Fields-albumiin, että odotin keikalla olevan sen mukainen, hypnoottinen tunnelma. Aina ei voi olla oikeassa, tai saada mitä haluaa. Onneksi seuraavan päivän The Nationalin keikka pelasti Helsingin-reissun.

Junipin debyyttialbumi Fields julkaistiin vuonna 2010, minkä jälkeen yhtyeestä ei olekaan kuulunut juuri mitään. Paitsi tänään, kun yhtye julkaisi uuden singlen huhtikuussa ilmestyvältä albumiltaan. Line of Firessa on Junipille tyypillinen kitararytmi, ja José Gonzálezin ääni on yhtä kaikuva ja etäinen kuin ennenkin. Kappale ei siis tarjoa mitään suurta yllätystä tai vie yhtyettä uusiin suuntiin, mutta eihän tuota huonoksikaan voi sanoa.

Junipin uuden sinkun voi ladata ilmaiseksi täältä. Olen muuten huomannut, että albumi-teasereiden teko on kasvattanut hurjasti suosiotaan viime aikoina. Tuntuu, että jokaista albumia markkinoidaan lyhyellä videolla/videoilla, mikä on tietenkin merkki musiikkibisneksen muutoksesta. Parhaimmillaan teaserit voivat tietenkin olla ihan huikeita, joten en vastusta tätä kehitystä. Ainakin Rubikin Solar-mainosvideot (klik ja klik) olivat hauskoja! Junipin teaserin voi tsekata tästä.



Göteborgista onkin helppo vaihtaa aihetta Suomen Turkuun. 

Sen lisäksi, että Markus Perttula on julkaisemassa albumia Sans Paraden kanssa, hän julkaisi tänään Ainoa tie -nimisen soolosinglen. Kappale on muuttunut jonkin verran demoversiosta, jota kuuntelin aikanaan hyvinkin ahkerasti, ja sinkulla laulaa myös Magdalena Valkeus. Itse ihastuin erityisesti singlen b-puoleen! Toivottavasti Perttulalta ilmestyy joskus vielä kokonainen sooloalbumi, koska hänen musiikkinsa on aina ollut mielenkiintoista. Ja kyllähän tuota ääntä kuuntelisi mielellään kokopitkän verran.

Taisin törmätä Markus Perttulaan ensimmäisen kerran kuunnellessani Syvissä vesissä -kokoelmaa pari vuotta sitten. Levyllä Perttula versioi CMX:n Vallat ja väet -kappaleen, ja vaikutuin siitä niin paljon, että oli pakko ottaa heti selvää hänen muusta tuotannostaan. Pidin silloin, pidän edelleen. Kannattaa tutustua!

Markus Perttula Soundcloudissa.
Vallat ja väet Spotifyssa.   


Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Johnny, Olavi ja ristiriitaiset tunteet

Johnny Marrin albumia joutuu odottelemaan vielä yli kuukauden, mutta eilen julkaistiin uusi sinkku ja video odotusta helpottamaan! Upstarts on tähän mennessä kuulemistani kappaleista ehdottomasti tylsin, mutta jotenkin minua naurattaa tuo mies. Johnny Marr on itse niin innoissaan tästä, tai sitten hänen tapansa liikkua musiikkivideoilla on vähän koominen.

Myös ihanan New Town Velocityn voi kuunnella BBC:llä esitettynä liveversiona jo nyt! Klikkaa vain tästä ja ihastu. The Messengerin jälkeen ehkä paras, tai jopa parempikin kuin ensisingle. Guardianin haastattelussa Marr kertoi, että The Smithsin hajoamisen jälkeen hän hävitti ja tuhosi kaikki kappaleaihiot, jotka vähänkään kuulostivat entiseltä bändiltä. The Messengeriä kirjoittaessaan Marr kuitenkin antoi Smiths-tyylisten kitaroiden tulla, ja erityisen selkeästi se kuuluu juuri tässä kappaleessa. Vähän aikaa sitten Marr avasi albumin kappaleita yksi kerrallaan NME:lle, ja nämä tarinat voi lukea täältä.

Olen kyllä niin innoissani The Messengeristä, etten oikein tiedä, miten jaksan odottaa helmikuun loppuun asti.


Hieman ristiriitaisemmat tunteet minuun jätti Olavi Uusivirran uusi single, joka julkaistaan helmikuussa 27 Suosikkia -levyllä. Olen kuunnellut sen nyt monta kertaa enkä vieläkään tiedä, mitä mieltä tästä pitäisi olla - diskokomppi ja modulaatio hämmentävät. Näin muutaman kuuntelukerran jälkeen kappale alkaa kuulostaa enemmän Olavilta kuin mitä ensikuulemalta ajattelin, mutta aikamoinen repäisy verrattuna Elvis istuu oikealla -levyyn!

Sen sijaan aikaisemmin julkaistu sävellys Aleksis Kiven Metsänpoika-runosta on paljon helpommin lähestyttävä, ja sävellys passaa loistavasti yhteen Kiven tekstiin. Sille varaukseton peukku!

Jään vielä miettimään suhdettani modulaatioon ja diskokomppiin. Mutta kyllä se siitä, ahkeralla kuuntelulla. Eteenpäin ollaan jo menty.

Artistiesittelyssä: Tom Odell

Sydämeni suli niin kirjaimellisesti kuin vain voi, kun eilen kuulin Tom Odellin viime lokakuussa julkaistun debyytti-EP:n, Songs From Another Love. Täydellistä, yksinkertaisesti täydellistä. Tuntui siltä, että juuri tätä olen alitajuisesti kaivannut jo kauan.

Odellin laulussa ja soitossa on niin paljon voimaa, tunnetta ja intohimoa, melodiat ovat vahvoja ja biisit kasvavat mielettömiin mittoihin. Taatut kylmät väreet. Can't Pretendin loputtua olin täysin sanaton, päässä pyöri vain sanat käsittämätöntä, järjetöntä, ja minun täytyi kuunnella EP:tä repeatilla koko ilta.

22-vuotiaan miehen äänessä on jotain sanoinkuvaamatonta, se on yhtä aikaa vahva ja herkkä. Odell on sanonut haastatteluissa, että lyriikat kertovat hänen henkilökohtaisista kokemuksistaan, mikä jostain syystä aina lisää musiikin kiehtovuutta. Kaiken lisäksi EP:n kannessa on kuva Odellista ex-tyttöystävänsä kanssa.

Joulukuussa Odell voitti Brit Awardsien Critics' Choice -kategorian. Aikamoinen saavutus ottaen huomioon, että Odell on julkaissut vain neljä kappaletta sisältävän EP:n. Debyyttialbumi julkaistaan 15.4.2013, ja voisin ennustaa herra Odellille muutenkin varsin kiireistä vuotta.


Tom Odell on kotoisin Chichesterista, Etelä-Englannista. Hän aloitti pianon soiton seitsemänvuotiaana ja ensimmäiset laulut syntyivät 13-vuotiaana. Hän joutui pitämään säveltämisen omana salaisuutenaan, koska jalkapallo ja muu sellainen oli hänen ikäluokassaan paljon siistimpää eikä Odellin instrumentti myöskään ollut katu-uskottavimmasta päästä. Käytyään koulut kotikaupungissaan Odell muutti Brightoniin opiskelemaan Brighton Institute of Modern Musicissa ja alkoi tehdä pieniä keikkoja esimerkiksi Open Mic -illoissa, joissa yleisö ei yleensä ollut kovin kiitollista.

Odellin kärsivällisyys ei-kuuntelevan yleisön sietämisessä tuotti tulosta, sillä Burberryn suunnittelija Christopher Bailey sai vihiä Odellista ja otti yhteyttä hänen manageriinsa. Huhtikuussa 2012 Odell esiintyi Burberry World Live Tourilla Taipeissa, ja Another Love -kappale soitettiin Burberryn S/S13-näytöksessä ja se on myös saman malliston mainosvideon taustamusiikkina. Viime syksynä Tom Odell kiersi Jake Buggin lämppääjänä ympäri Britanniaa, ja keväällä hänellä on oma kiertue, joka käy sekä Yhdysvalloissa, Kanadassa että Britanniassa.

Minä olen täysin myyty ja rakastunut. Luultavasti moni muukin kokee saman kohtalon kuullessaan Tom Odellin lauluja.

Another Loven ja Sensen demoversiot voi ladata ilmaiseksi täältä. 

(Liian?) hypetetty Palma Violets

Palma Violets oli NME-lehden ehdoton suosikkitulokas Britannian bändikentälle viime vuonna. Ensisingle Best of Friends valittiin vuoden parhaaksi kappaleeksi ja yhtye sijoittui uuden vuoden kiinnostavimpien bändien listalla kolmanneksi.

Yhtye on perustettu Lontoossa vuonna 2011, joten nousu kotimaansa puhutuimmaksi bändiksi on ollut nopea. Tyyli on rockia, ehkä vähän garagerockiin vivahtavaa nopeatempoista ja energistä kitaravetoista tykitystä. Briteissä on viime vuosina puhuttu paljon siitä, miten huonot ajat brittiläisillä kitarabändeillä on menossa, joten Palma Violetsista haaveillaan saatavan jonkinlainen pelastus tällä saralla. Osittain hypetys johtunee yhtyeen verrattavuudesta kitaraindien oman aikansa pelastajiin, The Libertinesiin ja The Strokesiin.

Syystä tai toisesta olen lukenut NME:tä vuosikausia ja vaikka lehti ärsyttääkin, on se mielestäni aika mielenkiintoista seurattavaa. Palma Violets on yksi esimerkki NME:n (ja varmasti muidenkin musiikkimedioiden) tarpeesta löytää seuraava Oasis, The Smiths tai The Libertines, josta repiä seuraavan vuoden otsikot ja kansikuvat. Hypetyksen määrästä johtuen odotin Palma Violetsin olevan oikeasti erilainen bändi, mutta kuullessani ensimmäisen kappaleen reaktioni oli vähän kummastunut: tämmöisestä tällainen meteli?

Palma Violetsin debyyttialbumi 180 ilmestyy helmikuun lopulla Rough Traden kautta. Albumin nimi tulee Studio 180 -nimisestä etelälontoolaisesta eri alan taiteilijoiden kansoittamasta rakennuksesta, minkä yhdessä huoneessa Palma Violets kirjoitti albumiaan ja soitti keikkoja ystävilleen ja perheilleen. Näiden säännöllisten keikkojen kautta levytyssopimuskin syntyi, kun sana intensiivisistä pienen piirin keikoista kantautui A&R-väen korviin. Levy-yhtiöihmisiä saapui katsomaan ja piti näkemästään ja kuulemastaan.

En olisi ihan vielä julistamassa Palma Violetsia Britannian kitaraindien pelastajaksi, koska yhtyeen soundi on ehkä vähän keskeneräinen eivätkä biisitkään ole mitenkään keskimääräistä parempia tai erityisen innovatiivisia. Mutta tulevaisuudestahan ei kukaan tiedä! Palma Violets on ihan OK, muttei mielestäni ainakaan toistaiseksi ihan kaiken tämän hypetyksen arvoinen.

The Guardianin Paul Lester huomautti oivallisesti, että Palma Violets tarvitsee oikean tuottajan lyödäkseen kunnolla läpi. Vaikka yhtye olisikin NME:n kannessa joka toinen viikko, se ei riitä. Lehden levikki on laskenut huomattavasti ja lukijakunta kaventunut. Lester vertaa Palma Violetsin tilannetta Joy Divisioniin, joka oli livebändinä vertaansa vailla, mutta vasta Martin Hannettin nerokas tuotanto antoi musiikille sen viimeisen silauksen, jonka ansiosta se kuulosti levyllä yhtä jännittävältä kuin miltä keikat tuntuivat. Ilman oikeanlaista tuottajaa Palma Violets tulee kuulostamaan vain hyvältä yritykseltä kuulostaa erilaiselta.

Matti Johannes Koivulta single ja New Orderin albumi ennakkokuuntelussa

Apua, mitä tapahtuu? Myös Matti Johannes Koivu kertoi eilen, että Jos muutat mielesi -niminen sinkku on nyt kuultavissa, ostettavissa iTunesista, ja Youtubessa puolestaan on pieni haastattelupätkä singleen liittyen. Albumi julkaistaan myöhemmin keväällä.

Mikä päivä! Ensin Samae, sitten Matti Johannes Koivu! En ehkä kestä.

Koivun tyyli ei tarjoa mitään suuria yllätyksiä, mutta sanotaan vaikka niin, että Jos muutat mielesi jatkaa samoilla linjoilla edellisen Toisen maailman nimi -albumin kanssa.





Rolling Stonen nettisivuilla voi nyt myös kuunnella ennakkoon New Orderin tiistaina virallisesti julkaistavan  Lost Sirens -albumin. Olin hyvin ihmeissäni, kun kuulin leyvn näkevän päivänvalon, koska Manchester-leirissä on ollut lievästi sanottuna pieniä erimielisyyksiä. Basisti Peter Hook puhuu katkerasti entisestä bestiksestään Bernard Sumnerista, ja varmasti Bernard Sumner sanoo samat asiat Hookysta. En tiedä, miten tämä kahdeksan ennenjulkaisemattoman kappaleen albumi on lopulta saatu kasaan, mutta luultavasti se on viimeinen tällä kokoonpanolla.

Riita Sumnerin, Hookin ja rumpali Stephen Morrisin välillä lähti liikkeelle  "pienestä" erimielisyydestä ja väärinkäsityksestä. Vuonna 2006 Hook ehdotti bändin muille jäsenille, että he lopettaisivat kiertämisen. Ilmeisesti Hook luuli asian olevan sillä selvä, sovittu ja hyväksytty, mutta muut taisivat olla eri mieltä. Vuonna 2011 New Order nimittäin julkisti uusia keikkoja! Nimi oli edelleen New Order, mutta Hook ei kuulunut kokoonpanoon. Ja nyt tilanne taitaa olla sen verran tulehtunut, etteivät Hook ja Sumner pysty puhumaan toisilleen kuin lakimiestensä kautta.

Lisää närää entisten joydivisionilaisten välille on aiheuttanut se, että Peter Hook on tehnyt The Light -yhtyeensä kanssa Joy Division -keikkoja eli soittanut kokonaisuudessaan aina jonkin tietyn albumin alusta loppuun ja bonuksena tietenkin Love Will Tear Us Apartin. Viime keväänä hän taisi esittää Suomessa Closerin, ja minä pääsin kuulemaan Manchesterin Factory251:ssä Still-albumin. Se esitettiin tuolloin ensimmäisen kerran kokonaisuudessaan. Oli sattumoisin myös Ian Curtisin itsemurhan vuosipäivä. 

Onkohan tämä jokin normaali tapa lopettaa manchesterilainen bändi? Draama, riidat? The Smithsille ei käynyt hyvin, ja lopulta hekin olivat oikeudessa, Gallagherin veljekset nälvivät toisiaan mediassa eivätkä ole minkäänlaisissa väleissä ja nyt vielä New Order. Draamaa liittyi toki myös Joy Divisionin loppuun. Jos joku keksii vielä lisää esimerkkejä, saa vinkata!

Uusi single Samae Koskiselta

Tätä olen minä ja moni muukin odottanut jo tovin: Samae Koskisen Spoon River -singleä! Videon voi katsoa ja kappaleen kuunnella tällä hetkellä vain Iltasanomien nettisivuilta.

Spoon River uppoaa ainakin minuun! Taattua sympaattista Samae Koskista, mutta soundissa on silti jotain uutta ja raikasta. Lyriikoissa jatkuu Koskiselle ominainen ja tunnusomainen tarinankerronta. Tykkään! Tykkään!

Lähiaikoina Koskinen keikkailee jousikvartettinsa kanssa ainakin Tampereen Telakalla 26.1. Suosittelen lämpimästi ennakkolipun ostamista (liput tulevat myyntiin Telakalla 21.1. maanantaina). Albumi julkaistaan 22. maaliskuuta, ja sen tiimoilta keikkailu jatkuu Samae Koskisen Korvalääke -yhtyeen voimin.

Nyt on semmoinen fiilis, että tästä keväästä tulee aika hieno. 

Esittelyssä Jethro Fox Liverpoolista

Minulla on paha tapa jauhaa manchesterilaisista bändeistä enemmän kuin kukaan jaksaa kuunnella, joten annetaan vähän tasoitusta: Jethro Fox tulee Liverpoolista.

Muuta en hänestä tiedäkään. Yritin etsiä jotain pientä informaatiota, mutta turhaan. Tällaisen BBC:n Introducing-keikkataltioinnin sentään löysin. Foxin heleät poplaulut toimivat bändinkin kanssa aivan loistavasti - miksi tiemme kohtasivat vasta nyt?

Viis haastatteluista, musiikki riittää! Ja sen Jethro Fox taitaa. (Vaikka onkin liverpoolilainen.) Taisin rakastua tähän vähän.







Tämän kädenojennuksen takia saan nyt julistaa Manchester-sanomaani taas normaalisti.