Rumba muistutti eilen, että on kulunut 38 vuotta Nick Draken kuolemasta. Löysin Nick Draken pari vuotta sitten ja vaikutuin heti ensikuulemalta. Ääni, kitara, lyriikat, tunnelma, jousisovitukset - täydellistä. Kuitenkin vasta viime kesänä tutustuin Drakeen paremmin, ostin pari levyä, kuuntelin niitä läpi kesän (rauhoittivat kivasti silloin kun töissä meinasi mennä ja meni hermot) ja katsoin myös tuon Rumbankin linkittämän dokumentin, A Skin Too Few.
Suosittelen dokumenttia jokaiselle vähänkään aiheesta kiinnostuneelle, koska siinä tulee erittäin kauniisti ja erittäin nickdrakemaisella tavalla kuvattua artistin lyhyt elämä. 26-vuotiaana masennuslääkkeiden yliannostukseen kuollut laulaja-lauluntekijä on ollut suuri vaikuttaja monille hänen jälkeensä tulleille.
Drake ei juuri keikkaillut, koska ravintoloissa ja pubeissa hänen hiljaista akustista musiikkiaan ei tuntunut kuuntelevan kukaan. Drake jäi omana aikanaan siis varsin tuntemattomaksi, koska hän ei ollut mikään mediapersoona, ei antanut haastatteluita. Kaikki kolme hänen eläessään julkaistua albumia Five Leaves Left, Bryter Layter ja Pink Moon myivät kukin alle 5000 kappaletta.
Oma suosikkini Nick Draken tuotannossa on jo jonkin aikaa ollut Northern Sky.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti