keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Sata huonekaluihin piilotettua vinyylisingleä


Jack White on yksi suurimmista idoleistani. Kyllä, minulla on edelleen idoleita samaan tapaan kuin 13-vuotiaana, mutta ei nyt takerruta siihen (okei, Jack White -juliste odottaa tuossa seinälle ripustamista). Whiten tekemisiä on mielenkiintoista seurata ja haastatteluja lukea, koska hän on persoonana hyvin erikoislaatuinen, taiteilijaluonne, jolla on tietyt periaatteet ja pakkomielteet, joista ei tingitä. Hän on luovimmillaan haastaessaan itsensä äärirajoille, tehdessään työnteon itselleen mahdollisimman hankalaksi. Perusteellisuus, intensiivisyys ja luovuus ovat avainsanoja Jack Whitesta puhuttaessa. 

Yksi sekopäisimmistä lukemistani jutuista on se, että Jack on asennuttanut mikrofonit ikkunoidensa ulkopuolelle, jotta ne voivat tallentaa veden solinan ja ropinan. Äänen saa sitten kuulumaan kivasti makuuhuoneen kaiuttimista. Että niin... Edellinen lukemani artikkeli oli Blunderbuss-soolodebyytin julkaisun aikoihin tehty The Guardianin haastattelu, jossa he kävivät haastattelijan kanssa läpi muun muassa Jackin elämää ennen The White Stripesia, jolloin Jack työskenteli verhoilijana. Silloin hänelle kehittyi pakkomielle numeroon 3, koska pöytähän tarvitsee vain kolme jalkaa pysyäkseen pystyssä, liikennevaloissa on kolme väriä ja niin edelleen. Maagista, ajatteli Jack.

Jackille tuli tavaksi jättää verhoilemiensa huonekalujen sisälle runoja ja viestejä seuraavien verhoilijoiden ja puuseppien löydettäväksi. Sitten hän pisti pystyyn Upholsterers-nimisen bändin työkaverinsa kanssa, ja heidän levyttämästään vinyylisinglestä otettiin sadan kappaleen painos. Klassiseen Jack-tyyliin näitä levyjä ei tietenkään myyty, vaan ne piilotettiin kunnostettaviin huonekaluihin. Yhtäkään levyä ei ole vielä löytynyt, mutta niistä maksettaisiin varmasti kivoja summia. Näin Jack itse kertoo asiasta haastattelussa:
"Upholsterers – pressed 100 copies of a single, and hid them inside furniture they were restoring. 'Not one's been found yet,' he chuckles. 'They were on clear vinyl with transparency covers, so even if you x-rayed the furniture you wouldn't be able to find them. I know where a couple of them might be, but it's very funny in that sense.'"
Kuinka tylsä maailma olisikaan ilman tällaisia ihmisiä?

2 kommenttia:

Hanna kirjoitti...

Olen tässä viimeisen viikon verran painiskellut inspiraation puutteen kanssa, joten tämä postaus tuli kuin tilauksesta. Jos Jack White ei ole inspiroiva tyyppi, niin kuka sitten!

Oona kirjoitti...

Kyllä, Jack White on apu tilanteessa kuin tilanteessa :) Mieletön tyyppi.