lauantai 1. joulukuuta 2012

Päivän albumi: Richard Hawley - Standing at the Sky's Edge


Richard Hawley on viime aikoina keikkaillut onnistuneen comebackin tehneen Pulpin kanssa, mutta sen lomassa hän ehti nauhoittaa seitsemännen sooloalbuminsa. Standing at the Sky's Edge julkaistiin toukokuussa ja oli ehdolla Mercury Awardseissa.

Edellisen kerran Hawleyn albumi, Coles Corner, oli ehdolla palkinnon saajaksi vuonna 2006. Tuolloin voiton vei kuitenkin myös Sheffieldistä kotoisin oleva Arctic Monkeys, ja Alex Turner aloitti palkintopuheensa naureskelemalla: "Somebody call 999, Richard Hawley's been robbed." 

Standing at the Sky's Edge alkaa mahtipontisella ja pitkällä She Brings the Sunlightilla, joka antaa suuntaviivat levyn kokonaissaundille: hieman uhkaava, hieman mystinen, kaikuva, runsas ja avara. Bassokuviot ovat vahvoja, kitaroissa on säröä ja kaikua.  Parhaiten levy toimii alkupuoliskollaan, jossa yllämainitut elementit toteutuvatkin. Yksi levyn kohokohdista on Seek It, jonka osana on olla siltana albumin alun ja lopun välillä.


Albumin turhin kappale on ehdottomasti sekä lyriikoiltaan että sävellykseltään tylsähkö Don't Stare at the Sun. Muutenkin levyn ensimmäisen puolikkaan lyriikat ovat hitusen mielenkiintoisempia kuin Seek It -kappaleen jälkeen. Huokaisinkin helpotuksesta, kun alun tunnelmiin palaava Leave Your Body Behind alkoi soida, koska slovareista muodostuu levyn heikkous. Sanoitusten suhteen albumi on synkkä ja kuolema-aiheisia tekstejä on paljon. Suosikkipätkäni löytyy kuitenkin Leave Your Body Behindista:
Kindness should be a way of life,
Not something you have to think about twice.
All you will be remembered for,
Is what folks say when you walk out the door.

                                

Kriittisistä kriittisin Pitchfork antoi albumille arvosanaksi vain 5.1/10, mutta Guardianin Alexis Petridis puolestaan mieltyi albumiin viiden tähden vahvuudella. En aio itse antaa arvosanoja, mutta kyseessä on joka tapauksessa yksi vuoden parhaista levyistä. 

Albumin nimi viittaa muuten Hawleylle tyypilliseen tapaan kotikaupunki-Sheffieldiin. Rakastan kotikaupunkiviittauksia, aina ja ikuisesti. 

Jos pari Youtube-näytettä ei riittänyt, voit kuunnella Standing at the Sky's Edgen kokonaisuudessaan Spotifyssa.

Ei kommentteja: