Oli sunnuntai. Bussit ja junat eivät kulkeneet Salfordista Manchesteriin vielä aamulla seitsemältä, joten lähdin kuudelta kävelemään kohti juna-asemaa. Laitoin Suomeen viestin ja sain vastauksen: kuudelta! etkö sie ikinä väsy?! Juna Liverpooliin oli ikivanha ja pysähtyi jokaisella pienellä asemalla. Oli harmaata ja sumuista, niin kuin Englannissa usein tuppaa olemaan. Vieressä metelöi joukko nuoria poikia mahdottomalla scouse-aksentillaan. En ymmärtänyt.
Liverpoolissa mikään ei ollut auki. Kaupunki oli täysin hiljainen. Löysin kuitenkin kahvilan, tilasin flat whiten ja sain vielä mukaan pari pientä palaa eilisen kakuista. Otin kuvia Albert Dockista ja peilityynestä vedestä, pyörähdin Tate Liverpoolissa ja näin sen kuuluisan Fountainin. En ymmärtänyt.
Matkani tarkoitus oli Magical Mystery Tour. Aurinko paistoi ja ihmiset pakkautuivat taikabussiin, onneksi ehdin ikkunapaikalle. Kiersimme pari tuntia ympäri Liverpoolia, pääosin omakotitaloalueilla (voi sitä kontrastia verrattuna Manchesteriin). Näin kaikkien beatlejen kodit, rockin historian hienoimman päivän tapahtumapaikan eli where John met Paul, Strawberry Fieldsin, Penny Lanen.
Olin niin lumoissani kaiken tuon jälkeen! Päätin kuitenkin hypätä vielä junaan ja ajaa puoli tuntia keskelle ei-mitään, Formby Beachille. Kävelin rannalle, josta näin sekä Blackpoolin että Liverpoolin, kuuntelin The Nationalia ja nautin tyhjyydestä ja puhtaasta ilmasta. Paikka oli aika mieletön niin kuin Marrin videosta voi nähdä. Mutta juna-asemalle päin kävellessäni onnistuin eksymään metsään pahasti, koska no, suuntavaistoni on tunnetusti olematon. Lopulta vastaan käveli mies, joka osasi neuvoa minut takaisin oikealle reitille ja tajusin, että olin todellakin kävelemässä juuri päinvastaiseen suuntaan.
Sellainen tarina. No niin, pitihän se arvata: nyt iski kauhea ikävä.
Tässä vielä muutama todistuskuva!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti