Kiitos Kent

Kuva: Oona Lohilahti

Kentin jäähyväiskeikka oli parempi kuin osasin odottaa. Kuten HS:n arviossa todettiin, viimeisellä kiertueellaan yhtye palasi takaisin huipulle. Keikan edetessä mielessä kasvoi paniikki siitä, etten näe tätä bändiä enää koskaan. 

Mutta, kuten Kent laulaa: vi ska alla en gång dö. 

Vaikka en ollut kaikista kappalevalinnoista aivan samaa mieltä ja olisin jättänyt muutaman tasapaksumman uudemman biisin pois ja lisännyt kitarariffiä, jäähyväiskeikan biisivalintojen kritisointi tuntuu väärältä. Jos nämä olivat ne kappaleet, jotka Kent halusi esittää Helsingille viimeisen kerran, olen tyytyväinen, että kuulin juuri ne. 

Aiemmassa tekstissäni puhuin visuaalisuudesta, eikä tämäkään keikka olisi ollut niin vaikuttava ilman bändin takana kaartunutta screeniä. Kuvituksena oli tiikeri, hevonen, tulta, merta, metsää. Kauniita videoita, jotka lisäsivät voimaa Kentin esiintymiseen. 


Reilusti yli kaksituntisessa keikassa riitti kohokohtia, mutta minua sykähdyttivät eniten massiivinen Ingenting, uusi sinkku Vi är för alltid, La Belle Epoque, Kärleken väntar (ihanaa, että kuulin vielä sen kitarasoolon!) sekä yhtyeen suosituimmat balladit Utan dina andetag, 747 ja Mannen i den vita hatten. Suurin osa kappaleista oli tempoltaan maltillisia, eikä yleisö päässyt riehaantumaan kuin muutaman kerran, pääosin suurimpien hittien tahdissa.

Keikan tunnelmaa on vaikea kuvata. Kiitollisuus, haikeus ja lämpö tulivat kuitenkin esiin Jocke Bergin kahdessa pitkässä välispiikissä ja tuntui siltä, että nämä kolme sanaa olivat myös hyvin pieneltä tuntuneen Hartwall Arenan yleisön päällimmäiset tunteet.


Parasta oli silti huomata, ettei yhtye todellakaan lopeta siksi, etteivät jäsenet tulisi toimeen keskenään. Bändi selvästi nautti esiintymisestä yhdessä. Kun Berg esitteli bändin jäsenet, hän kävi jokaisen luona erikseen. Hän kertoi, kuinka he olivat tavanneet, milloin Kent syntyi. 

Basisti Martin Sköld liikuttui. Hänen simänsä kiiltelivät, kun Berg kertoi heidän tavanneen jo lukiossa. Jag älskar dig, sanoi Berg lopuksi ja halasi Sköldiä. 

Ei ollut itsestään selvää, että tässä käy näin. Mutta jos me onnistuimme tässä, kuka tahansa pystyy samaan, Berg sanoi viimeisessä puheessaan.

Kiitos Kent, että synnyit kaksi kuukautta jälkeeni ja olit niin ihana niin pitkään.